Ja kun Markus yhä pysyi vakavana puolustusasemassa, kertoi hän kaikki.
— Isä Crabot, — sitä ette odottaneet vai kuinka?… Niin, isä Crabot tuli sattumalta meille aamiaiselle. Te tiedätte, että hän rakastaa suuresti tytärtäni ja kunnioittaa usein hänen taloaan käynnillään. No niin, isä Crabot ilmaisi minulle haluavansa keskustella kanssanne. Ulkopuolella mielipiteitä, jotka voivat eroittaa teidät, on hän harvinaisen ansiokas mies. Miksi kieltäytyisitte tapaamasta häntä?
Nyt Markus vihdoinkin ymmärsi ja uteliaisuuden valtaamana hän vastasi tyynesti:
— Tietysti en kieltäydy tapaamasta isä Crabotia. Jos hänellä on jotakin minulle sanottavaa niin kuuntelen häntä mielelläni.
— Sangen hyvä, sangen hyvä! huudahti parooni ihastuksissaan juonensa menestyksestä, minä menen heti ilmoittamaan hänelle.
Kaksi ovea aukaistiin toinen toisensa jälkeen ja epäselvää puhelua kuului pieneen salonkiin saakka. Sitten kaikki vaipui jälleen hiljaisuuteen ja Markus sai odottaa jotensakin kauan. Lähestyessään akkunaa näki hän henkilöiden, joiden äänet hän oli kuullut, astuvan läheiselle penkereelle. Hän tunsi Hector Sangleboeufin ja hänen vaimonsa, vieläkin kauniin Lean sekä heidän hyvän ystävänsä markiisitar de Boisen, joka viidestäkymmenestäseitsemästä ikävuodestaan huolimatta oli vielä upea vaaleaverinen kaunotar. Sitten Nathan vuorostaan ilmaantui ja isä Crabotin jalot, tummat piirteet häämöittivät suuren salongin ovi-ikkunan takana. Hän keskusteli vilkkaasti isäntiensä kanssa, jotka olivat onnelliset kun hän otti heidän luonaan vieraita vastaan niinkuin kotonaan. Markiisitar de Boise etenkin näytti olevan sangen huvitettu tapauksesta. Hän oli kokonaan asettunut asumaan linnaan, vaikka oli itselleen luvannut kadota täytettyään viisikymmentä vuotta, sillä hän ei tahtonut että Hectorilla olisi liian vanha rakastajatar. Mutta koska kaikki sanoivat että hän yhä oli ihastuttava. miksi ei hän edeskinpäin olisi tuottanut onnea perheelle, Hectorille, jonka hän viisaudessaan oli naittanut, sen sijaan että olisi vetänyt hänet synkkään kurjuuteen kanssansa, ja Lealle, jolle hän oli tullut helläksi ystäväksi vapauttamalla tuon velton, ainoastaan itseänsä ihailevan naisen liian raskaista toimista? Onni viihtyi siis yhä Désiraden loistavassa ylellisyydessä, isä Crabotin hienojen hymyilyjen ja hurskaiden siunausten suojaamana.
Punakkakasvoisen ja matalaotsaisen Sangleboeufin liikkeistä Markus luuli ymmärtävänsä hänen surkuttelevan moista valtioviisautta, pitävän liian suurena halvalle anarkistiselle opettajalle osoitettua kunniaa. Vaikka hän kyrassierina ollessaan ei koskaan ollut taistellut, puhui hän lakkaamatta ihmisten maahan hakkaamisesta. Ja markiisitar oli, toimitettuaan hänet edusmieheksi, turhaan saattanut hänet yhdistymään tasavaltaan paavin nimenomaisesta käskystä, hän kertoi yhä juttuja rykmentistään ja intoili sotalipun nimessä. Kuinka monta tyhmyyttä hän olisikaan tehnyt, ellei olisi ollut tuota hyvää, ymmärtäväistä markiisitarta ja se oli yksi syy, jolla tämä puolusti sitä että ei ollut voinut jättää Hectoria. Tälläkin kertaa täytyi hänen tulla väliin ja viedä hänet lempeästi pois, sipsuttaen pienillä askelilla puistoa kohden hänen ja hänen vaimonsa keskessä, sangen iloisena ja äidillisenä heitä kumpaakin kohtaan.
Parooni Nathan astui nopeasti takaisin suureen salonkiin, jonka oven hän sulki; ja melkein samassa tuli hän Markusta hakemaan.
— Rakas herra Froment, tahtoisitteko seurata minua.
Hän kuljetti Markuksen biljaardisalin läpi. Sitten hän aukaisi suuren salongin oven ja pyysi hänen astumaan sisään, ikäänkuin ihastuneena outoon osaan, jota hän näytteli selkä kumarassa. Raharuhtinaan asennossa ilmaantui hänen sorretun rotunsa nöyryys.