Monseigneur oli kiinnittänyt jälleen katseensa Angéliqueen, vakuuttautuakseen ettei tuo heikko huounta ollut tauonnut. Hän hillitsi vielä kaikki liikutuksen tunteet, katsellessaan tuota riutunutta, enkelinkaunista olentoa, josta aineellisuus oli jo hävinnyt. Hänen peukalonsa ei vavissut, kun hän kostutti sitä varovasti siunatussa öljyssä ja ryhtyi voitelemaan niitä viittä ruumiinosaa, joissa aistit asuvat, niitä viittä ikkunaa, joista synti pääsee sieluun.
Ensiksi hän voiteli silmät, suljetut silmäluomet, oikean ja vasemman; ja peukalo piirsi kevyesti ristinmerkin.
— Per istam sanctam unctionem, et suam piissimam misericordiam, indulgeat tibi Dominus quidquid per visum deliquisti.
Ja näön synnit olivat parannetut, joihin kuului himokkaat silmäykset, säädyttömien taide-esineitten ja turhamaisten näytelmien katseleminen, huonojen kirjain lukeminen ja synnillisestä surusta vuodatetut kyyneleet. Ja Angélique ei ollut tuntenut muita kirjoja kuin Legendan eikä muuta näköpiiriä kuin tuomiokirkon kuorin, joka sulki häneltä näköalan muuhun maailmaan. Eikä hän ollut itkenyt muulloin kuin kuuliaisuutensa taistelussa intohimoa vastaan.
Pastori Cornille otti yhden vanuhöytyvistä, pyyhki sillä silmäluomet ja pisti sen sitten yhteen valkoisista paperitötteröistä.
Senjälkeen monseigneur voiteli korvat, helmiäisen-kuultoiset korvalehdet, oikean ja vasemman; kevyt ristinmerkki tuskin kostutti niitä.
— Per istam sanctam unctionem, et suam piissimam misericordiam, indulgeat tibi Dominus quidquid per auditum deliquisti.
Ja kuulon saasta oli pyyhitty pois, kaikki pahentavat puheet ja äänet, parjaukset, panettelut, pilkat, herjaukset, mielihalulla kuunnellut riettaat esitykset, velvollisuuksien rikkomiseen houkuttelevat lemmen valheet, maailmalliset, lihaa kiihottavat laulut ja kynttiläkruunujen loisteessa soivien orkesteriviulujen hekumaa itkevät sävelet. Ja Angélique ei luostarimaisessa eristyksessään ollut kuullut edes naapurivaimojen juoruja eikä hevosiaan ruoskivan ajurin kirouksia. Eivätkä hänen korvansa olleet kuulleet muuta soitantoa kuin pyhiä kirkkolauluja, urkujen pauhinaa ja rukousten muminaa, joitten hyminä lakkaamatta värisytti vanhan kirkon kylkeen painautunutta pientä taloa.
Pastori pyyhki korvalehdet vanuhöydyllä ja pani sen toiseen paperitötteröön.
Sitten monseigneur siveli sieramia, oikeaa ja vasenta, jotka olivat kuin kaksi valkoisen ruusun terälehteä, puhdistaen nekin ristinmerkillä.