Se oli ensimäinen kyllin puhuva hiljaisuus.
»Muutammeko syksyllä?» kysyi Viktorine ujosti.
»Niin pian kuin voit olla ylhäällä — minä olen jo alkanut tehdä valmistuksia.»
»Mutta vanhempasi, he eivät…»
»Ole levollinen — minullakin on tahto, ja kun olen aikonut käyttää sitä, niin se myös tapahtuu!»
* * * * *
Ja vielä samana päivänä ilmoitti Wilhelm vanhemmilleen järkähtämättömän päätöksensä, jonka hän oli tehnyt.
Sotakamreeri ja hänen rouvansa pitivät koko asiaa niin mahdottomana, että se tuskin kaipasi vastaansanomista.
Edellinen nauroi, jälkimäinen päivitteli. Mutta Ulla täti sanoi aivan vakavasti: »Antakaa lasten yrittää — sen täytyy kuitenkin tapahtua ensi vuonna, kun te itse saatte hakea toista kotia.»
Nyt alkoivat kaikellaiset vastaväitteet. Mutta Wilhelm oli kuuro niille.