»Ota sen vuoksi huomenna ruotsalainen, niin et tarvitse sanakirjaa!»
»Äiti on sanonut, ettei minun pitäisi lukea muita kuin ranskalaisia, saksalaisia ja englantilaisia kirjoja.»
»Sinä luet kai sitten saksan ja englannin kieltä sujuvammin?»
»En suinkaan… Mutta nyt on paras että menen. Et suinkaan pahastunut, kun tulin tänne?»
»En ollenkaan — mutta toisella kertaa ei sinun tarvitse vaivata itseäsi ilmoittamalla minulle mitä kello on.»
Kun vaimo sulki oven ilmeni miehen kasvoilla vastenmielisyys ja suru.
»Hupakko parka!» mutisi hän. »Mitä hänestä tulee, ja mitä minusta tulee?»
* * * * *
Wilhelm vaipui taas entiseen välinpitämättömyyteensä eikä herännyt ennenkuin kello löi kahdeksan.
Sillä aikaa istui Viktorine kärsivällisesti kaikessa komeudessaan ja odotti.