IV.
KIRJEVAIHTOA.
Notaario Wilhelm Reiner maisteri Frejdlingille.
15 päivänä marraskuuta 18..
»Tee minulle se ilo, paras Gustaf, ettet vaivaa minua niin pitkillä kirjeillä!
Minä en jaksa lukea läpi puoltakaan, ja se puoli, jonka luen, saattaa minut sellaiselle mielelle, kuin jos tahtoisi nukkua ulkona nurmikolla eikä saa olla hyttysiltä rauhassa.
Ja sano minulle mitä nämä henkiset hyttysenpistot hyödyttävät?
Luuletko sinä voivasi parantaa taudin, jota olen potenut aina siitä saakka kun tulin tähän maailmaan — kuitenkin oli pieni aika, jota en ota lukuun.
Minä olen hyödytön olento — hyvä! Tulen kokonaan tylsäksi… hyvä!
Enkö ole mennyt naimisiin saadakseni rauhassa tulla molemmiksi?
Minä kuolen… väsymyksestä. Kas siinä koko haalistuneen elämäni
sisältö!