Oi, kuinka sydämellisen hauskaa mahtaa olla kun ei ole ikävä!
Viime viikkojen aikana ei ole ollut mitään kutsuja, ja nyt ei kai niitä tulekaan ennenkuin myöhemmin talvella.
Minä en ole ihastunut illallisiin, mutta minusta ne sentään ovat mukavia. Kun olemme kylässä, tulee Wilhelm joskus ja kyselee minulta yhtä ja toista — kotona hän ei kysy minulta juuri mitään.
Meillä ei koskaan ole ollut muuta kuin yksi pitkä keskustelu, ja se
oli eräänä iltana, kun minä menin hänen luoksensa.
Luulen kuitenkin, että hän pitää minusta, sillä hän antoi minulle
melkein tuhat kruunua yhdellä kertaa talousrahoiksi.
Hän saa kai äärettömän paljon rahaa isältään; mutta nyt minä olen pulassa, sillä äiti tarvitsi lainaksi vähän kaikessa hiljaisuudessa, ja keittäjä sanoo, että meidän taloutemme ylläpitämiseksi tarvitaan kauhean paljon rahaa.
Joskus saan pieniä summia isältä, mutta se on niin vähän, etten sillä pääse mihinkään, ja minulla ei ole rohkeutta sanoa Wilhelmille; mutta kun vain tulen enemmän tutuksi hänen kanssaan, teen kai sen.
Paras Louise! Olen saanut lainata Hedda W:ltä erään kirjan, joka tuottaa minulle paljon päänvaivaa. En sano sinulle, mistä siinä puhutaan, mutta minä tahdon oppia sen ulkoa.
Voi, hyvä Louise, minä en tiedä vastata mitään kysymykseesi, olenko onnellinen avioliitossani.
Ehkä kaikki avioliitot ovat samallaisia, kuin minunkin, kotioloissa.