»Huonekalukauppias.”
»Huonekalukauppias?»
»Niin!»
»Mitä minulla on tekemistä hänen kanssansa?»
Puhuessaan selaili Wilhelm laskuja ja löysi mitä täydellisimmän luettelon kaikista huonekaluistaan.
Kuuden huoneen huonekalut — kaikki maksamatta!
»Tämä on erehdys. Pyydä tuojaa viemään laskut tukkukauppiaalle!»
»Poika sanoo, että hänen piti tulla tänne.» Vielä kerran katsoi Wilhelm papereita ja näki oman nimensä ylimmäisenä.
Liian veltto hämmästyäkseen, vielä vähemmin kiivastuakseen ja vielä tuskin aavistaen, että tässä olisi muu kuin erehdys kysymyksessä, sanoi hän vain tuon ainoan sanan: »Hyvä!»
Palvelustyttö poistui huoneesta. Wilhelm oli jo unohtamaisillaan koko asian — Viktorine ei ollut edes kysynyt mitä paperit olivat — kun heidät uudelleen keskeytettiin.