Mutta hän vastasi heti:
»Onko sinulle jollain tavalla vastemielistä, että näin joka päivä menen äidin luo, joka tarvitsee minua?»
»Ei, ei juuri sitä… se on kauniisti sinulta. Mutta…»
»Mutta?»
»Minä tarvitsen sinua ehkä myöskin!»
»Sinä… Sinä?»
Viktorine punastui vielä enemmän.
Sen jälkeen lisäsi hän:
»Ehkä sinua palvellaan huonosti, kun ei meillä enää ole muuta kuin yksi palvelustyttö?»
»Ei, palvelija on kyllä hyvä!»