»Oh, mitä siihen tulee…»
Sankarittaremme huomasi epäilemättä jotain loukkaavaa ystävättärensä venytetyssä äänessä, sillä vastoin tapaansa vastasi hän tavattoman lujasti:
»Niin, mutta hän teki siten eilen.»
»Todellakin — missä olitte silloin?»
»Alhaalla puutarhassa. Mutta minä pelästyin niin… niin… että juoksin tieheni.»
»Mutta kuulehan nyt, Viktorine, ellet pidä hänestä sen enempää, niin miksi otat hänet sitten?»
»Rakas Louise, kylläpä kysytkin typerästi — pitäähän minun kai joskus mennä naimisiin.»
»Onko se mikään syy?»
»Sitä en tiedä, mutta äiti sanoo, että se syy on hyvä. Ja koska sotakamreeria pidetään niin suunnattoman rikkaana ja hän sitäpaitsi jättää Wilhelmille suuren maatilan ensi keväänä, niin…»
»Mitä sinun tarvitsee ajatella sellaista, joka itse olet rikas?»