»Kyllä se minustakin on tarpeetonta, mutta äiti sanoo, että minun sulhaseni on sitäpaitsi sekä hyvä että kaunis, vakava ja rehellinen.»
»Molempia viimeisiä etuja vastaan en tahdo suinkaan väittää; mutta ei hän juuri näytä niin erittäin hyvältä ja kauniimpia miehiä on joka paikassa.»
»Ja kuitenkin sanoit pari päivää sitten, että hän oli hyvin kaunis, että hänellä oli mitä ihanimmat mustat silmät ja erittäin komea vartalo, jota ei ollenkaan rumentanut hänen huolimaton ryhtinsä.»
»Kaiken tuon unohdin eilen, kun hänen ystävänsä maisteri tuli tänne kaupungista. Se mies osaa sentään avata suunsa suututtamatta ketään pitkäveteisyydellään. Mutta mitä sinä itse sanot valittusi ulkomuodosta?»
»En mitään — hänen on aina ikävä ja minäkin olen usein ikävissäni.»
»Mitä sinä silloin ajattelet? — Tulevaisuutta ehkä?»
»Ei — mutta ajattelen, ettei ole niinkään hauskaa tulla morsiameksi kuin äiti on sanonut.»
»Vai niin, äitisi mielestä se tulisi olemaan hauskaa. No, ja mitä isäsi sanoi?»
»Viktorine, sanoi isä, sinun täytyy mennä naimisiin rikkaan sotakamreerin pojan kanssa. On välttämätöntä että saat miehen, joka voi kustantaa sinulle sellaisen toimeentulon mihin olet tottunut.»
* * * * *