IV
Eroamisen syy.
Sen salaisuuden, jota tytär ei voinut uskoa äidilleen, kerromme tässä nyt lukijalle, nimittäin sikäli kuin tuo nuori nainen sen tunsi.
Oli kulunut vähän yli viikko siitä, kun oli niitä tunnelmarikkaita iltoja, jolloin kaksi yhdistynyttä sielua hengittää ainoastaan runouden ja haaveiden ilmaa, eläen vain toisilleen moninkertaistunein olemuksin — lyhyesti sanoen, eräs sellaisia iltoja, jolloin 'don Carlos' istui 'donna Antonian' jalkojen juuressa, antaen syvän, miehekkään rakkautensa tulvia esiin sanoin ja lauluin.
He olivat aikaisemmin illalla laulaneet yhdessä muutamia romansseja, jotka olivat houkutelleet osaa kylpyvieraita hieman etäämpänä kuuntelemaan tätä kaunista konserttia, kun nuoren rouvan pehmeä, puhtaana soiva laulelu sulautui yhteen miehensä komeaan, syvään ääneen.
Nyt oli kaikki hiljaista, jokainen kuunteleva korva oli poissa, ja nuo kaksi silloin vielä niin sanomattoman onnellista olentoa katselivat toisiaan silmiin vaieten, ikäänkuin he olisivat olleet henkien lumoissa.
— Antonia rakkaani, — virkkoi viimein mies, — minusta tuntuu nyt, että jos meidän jommankumman elämään liittyisi joku salaisuus, tulisi meidän valita juuri tämä hetki uskoaksemme sen toisillemme.
— Jos minulla olisi joku salaisuus, — vastasi ensinmainittu, ja hänen äänessään värähti jo pieni jännitys — en olisi voinut odottaa kahta kuukautta kertoakseni sen sinulle. Minun ainoa salaisuuteni on oma olentoni: minusta tuntuu kuin siellä olisi jotain vaillinaista. Olen usein ulkonaisen elämän hiljaisuudessa tai melussa tuntenut lohdutonta levottomuutta. Rakkauteni sinuun on sen nyt kuitenkin tukahuttanul… Mikä on sinun salaisuutesi?
— Voisin sanoa että se on juuri sinun, sillä minä olen täysin epätietoinen siitä, onko rakkauden valta sydämessäsi kylliksi suuri pitääkseen sitä valtikkansa alla, vai eikö sinun sielusi ryöstäkin rakkaudelta valtikkaa, jättäen sen itkien suremaan lyhyttä onneaan. Et tunne itseäsi täydellisesti… Kuinka siis minä voisin tuntea sinut?
— Se, rakas Wolrat, on kokonaan tarpeeton pelko, joka ei koskaan kuulu rakastajan ohjelmaan: nyt on siis aivan yksinkertaisesti kysymys aviomiehestä, joka turhanpäiväistä esipuhetta käyttäen aikoo kertoa vaimolleen jotakin. Puhu siis!