— Se on pian tehty, herra eversti! — Ja Larsson poistui täyttämään käskyä.
Sillä aikaa eversti jatkoi työtään lyömättä laimin kasvatuspuoltakaan jokaisen annoksen jälkeen.
— Etkö häpeä, Herkules, luoda noin vihaisia silmäyksiä Venukseen, joka ottaa korppunsa vastaan niin somasti kuin nainen… katsohan Apolloa — hän on kerrassaan hienon käytöksen esikuva. Tout beau — laske käpäläsi maahan, Vulkan! Sinä et opi ikinä herrastapoja… varo, etten lähetä sinua takapihalle kahlekoirien seuraksi. Mitä näenkään, herra Mars, — luulenpa, ettet koskaan pääse varastamishalustasi. Sinä näytät huonoa esimerkkiä noille pikku herroille, joiden näen tulevan tuolla. Ahaa, Larsson, siinäpä jo oletkin rekryytteinesi! Kas, kaksi niin pulskaa poikaa! Tervetuloa, lapset! Mikä on sinun nimesi, piskuinen!
— Karl, — vastasi se vähäinen maailman kansalainen, jonka käteen Antonia ei ollut tahtonut tarttua, vaan jonka eversti hyvin sydämellisesti sulki omaansa.
— Mitä sinä, Larsson, arvelet tästä pikku miehestä? Luulenpa hänen polveutuvan vallan toisenlaisesta piiristä kuin hänen toverinsa.
— Siinä herra eversti on aivan oikeassa. Hänen hiuksensa ovat taikasadussa kuvatun vaihdokasprinssin kaltaiset.
Eversti nyökkäsi tyytyväisenä, jonka jälkeen jälleen kääntyi pojan puoleen ja taputti häntä päälaelle, virkkaen:
— Minä pidän sinusta. On oikein, että katsot ihmisiä suoraan kasvoihin. No, et kai sinä pelkää minua?
— Pelkäisitkö everstiä, joka on niin hyvä kuin itse Jumala? — huomautti Larsson, joka aina sai vapaasti lausua ajatuksensa. — Sitä ei ole vielä kukaan koskaan tehnyt.
— Hyvä Larsson, sinähän puhelet nyt kuin sokea väristä! — Eversti koetti katsoa ankarasti suosikkipalvelijaansa. — Kun minä olin rykmentissä, niin usko pois, silloin oli toista. Minun ääneni oli pasuunan äänen kaltainen, ja katseeni… — Samassa eversti irvisti niin pahasti, että pieni taikasadun vaihdokasprinssi astui useita askeleita takaperin. — Pysähdy, pysähdy! — jatkoi eversti nauraen. — Sinusta ei saa tulla pelkuria. Katsopa toveriasi — hän seisoo kuin vuorella, ja hänen rehelliset vasikansilmänsä katselevat minun komppaniaani ikäänkuin hän tahtoisi niellä sen aamiaisekseen. Miten vanha olet sinä, rehti poika?