— Se käy kyllä laatuun, kun vaan tahtoo.
— Sitä en usko.
— Mutta sinussahan on oikea vastustushalu. Miksi ei voisi järjestää elämäänsä makunsa mukaisesti?
— Sen vuoksi että niin monet henkilöt, tarkoitan varsinkin miehiä, ovat ennen avioliittoon menemistään muodostaneet kokonaisen joukon suhteita, jotka pakottavat heidät elämään aivan toiseen tapaan kuin elää sellainen, joka sinun laillasi katsoo henkiset harrastukset kaikkea muuta tärkeämmiksi.
— Ja joka on saanut seuraajattaren, joka…
— … on samaa mieltä miehensä kanssa. Voin hyvin ymmärtää vanhempiesi elämän. Mutta kiitän Jumalaa, Konny rakas, siitä että meidän elämämme ei ole tulemassa samanlaiseksi.
— Ja minä kiitän Jumalaa siitä, että olen saanut vaimon, joka ajattelee sillä tavalla.
* * * * *
Neljätoista päivää oli kulunut siitä kun vastanaineet tulivat
Sigesbergiin, ja kahdeksan päivää siitä kun seuraa lisäämään oli tullut
Herminen entinen sulhanen, herra pormestari Albert Ellers.
Tämä nuori mies, vaikkakaan hän ei ulkonaiselta olemukseltaan ollut aivan niin ylväs kuin parooni Konny, oli kuitenkin kieltämättä sekä arvokas ja hieno että miellyttävä ulkomuodoltaan. Ja hänen esiintymisessään ilmenevä huoleton sulavuus teki edullisen vaikutuksen; siitä ei vähimmässäkään määrässä ilmennyt, että hän olisi tuntenut itsensä huonommaksi vaimonsa rikkaita, ylhäisiä sukulaisia. Mitä tuli hänen suhteeseensa tähän levottomaan, liehuvaan vaimoonsa, niin ei hän näyttänyt ottavan pahakseen vaimonsa pikku yrityksiä osottautua pisteliääksi itsevaltiaaksi; pikemmin kohteli herra Ellers vaimoaan kuin pientä lasta, jota joskus täytyy hiukkasen hillitä.