— Mutta koetahan nyt toki puhua! Isän kirjeestä en huomannut, että kotona jotakin olisi hullusti.
— Amalian kirje… Voi, Amalian kirje!
— Mitä herran nimessä hän sitte kirjoittaakaan? Onko hänen miehensä vaarallisesti sairaana? — Konnyn lämpimässä äänessä oli aivan rauhallinen sävy.
— Kysymys ei ole hänestä. Odota, rakas Konny, ja suo anteeksi, että en tälle mitään voinut. Kaikki on kohta ohi, nyt voin paremmin. Mutta Amalian luottamuksellisuus äitiäsi kohtaan liikutti minua kauheasti.
— Miten voi Amalian luottamuksellisuus tehdä sellaisen vaikutuksen?
— Lue nyt kirje.
Hermine ojensi kirjeen Konnylle ja katseli häntä tarkkaan.
Konny otti ensin äitinsä kirjeen, joka oli vieressä. Se sisälsi seuraavaa:
"Rakas tyttäreni!
Tänään kirjoitan vain muutaman rivin, koska posti pian lähtee ja isä sitäpaitsi kirjoittaa kaikesta, mikä teidän mieltänne voi kiinnittää. Hänen ajatuksensa askartelevat kokonaan ensi vuoden valtiopäivissä ja viimeksi tänä aamuna kysyi hän minulta, luulenko että sinä kunnollisesti palkitset sen luottamuksen, mitä hän on sinulle osoittanut.