— Konny rakas, poikahan on vasta hiljan täyttänyt seitsemän vuotta. Sinun poikasi ei koskaan missään suhteessa tule pettämään velvollisuuksiaan. Sitä paitsi on sinulla kaksi muuta poikaa, mahdollisuuksia on siten saada hoitajia sekä diplomatialle että maanviljelykselle. Mutta sinä tiedät, että sinun aina ehdottomasti täytyy olla jostakin seikasta levoton.
— Niin, olet ehkä oikeassa, jalo vaimoni. Mutta sinun ei pidä surra sitä, sillä siitä ei enää ole mitään vaaraa.
— Mistä sen tiedät?
— Kyllä, tiedän sen, sillä monia väsyttäviä tutkimuksia — menneisyyden kokemuksiin perustuvia — suoritettuani olen juuri päässyt vakaumukseen, jossa pikemmin on jotakin onnellistuttavaa kuin masentavaa.
— Voi, mihin sitten?
— Siihen, että ihminen elämässään ei koskaan voi tuntea itseään täysin tyytyväiseksi, vaan että hänen osanaan on pyrkiä yhä eteenpäin.
Loppu.