— Mitä typeryyksiä sinä nyt puhut? Onko vanha kiusanhenkesi taas päässyt irti? Sinulla on suuri Sigesberg, Kroneby, taloja kaupungissa ja tuloja joka taholta, joskin edustajatehtäväsi vie enemmän kuin siitä on tuloa. Mitä sitten tahdot? Eihän Sigesberg ole sukukartano?
— Ei, ei kyllä, mutta sen, jolla se on, täytyy välttämättä saada kaikki sen tulot. Minä sain ottaa sen vastaan ilman mitään kiinnityksiä.
— Koska olit ainoa perillinen. Varo, veli hyvä! Sinussa on synnynnäinen taipumus olla aina tyytymätön, aina näet sinä jotakin synkkää taustalla. Mutta tuossa tulee reipas vanhin poikasi. Sellainen komea nuorimies!
— Isä, — huusi Sigge ja heittäytyi isänsä syliin. — Olen lähetetty tuomaan päivälliskutsua, olen lähettänyt rekryytit kotiin. Muutamat niistä tulevat kai rykmenttiini, kun minusta tulee upseeri?
— Vai niin, upseeriksiko aiot? — kysyi pormestari.
— Niin, mikäs minusta sitten tulisi? Muutaman vuoden kuluttua olen kadetti, eikö niin, isä?
Myöhään samana iltana, kuu pormestari puolisoineen oli siirtynyt vierashuoneisiin ja halveksittu pikku sotaravintoloitsijatar, kuten muutkin lapset, jo nukkui, käveli Konny edestakaisin suuressa salissa. Hän näytti masentuneelta, mutta ei väsyneeltä.
Silloin hiipi kesäyön runollisessa puolihämärässä hieno ja kevyt olento yli lattian ja laski kätensä hänen kaulalleen…
— Mitä sinä nyt tuumailet, rakkaani? Sinä tiedät luvanneesi, että et mitään salaa minulta.
— No, onko minulla neljään vuoteen ollut salaisuuksia, joita en olisi sinulle uskonut? — kysyi Konny, hellästi hyväillen vaimonsa hajallaolevia, kultaisia hiuksia. — Ei, Hermine rakas, tämä ei ole juuri tuumailua, mutta olen niin pahoillani, kun selvästi näen, että isäni toiveet eivät toteudu edes toisessa polvessa. Sigge on jo aikaisin osoittanut, mihin hänen mielihalunsa ja luonteensa viittaavat. Hänestä tulee sotilas, hänessä on paljon vähemmän taipumusta diplomaatiksi kuin minussa on ollut. Ja joskin hänen luonteessaan reippauteen liittyy myöskin ankara rehellisyys, niin en näe suuria toiveita olevan todellisesta kartanonherrasta, joka oikein käsittää suuret velvollisuutensa.