"En milloinkaan!" vastasi tyttö nyyhkyttäin; sitte otti Crespini hänen varovasti syliinsä ja kantoi alas vaunuihin, johon tohtori ja sisarensa olivat muodostaneet hänelle mukavan sijan.
"Signor Crespini", sanoi jälkimäinen ottaen kellonperistään pienen sydämen muotoisen emaljoidun medaljongin, "ottakaa tämä muistoksi hoidokkaaltanne, ja pantiksi meiltä, ettemme koskaan ole häntä hyljäävä, vaan hän on saava hyvän kodin minun ja veljeni luona."
Ihastuneena suuteli Pajatso muistomerkkiä, tohtori puristi hänen kättään, Elsan tummat silmät olivat kiitollisena häneen kiintyneinä. Vaunut vierivät matkaansa. Italialainen tuijotti niiden jälkeen, kunnes ne katosivat kadun kulman taakse, sitte meni hän hitaasti ja surullisena takaisin pieneen yliskamariinsa.
YHDESTOISTA LUKU.
Lääkäri ja hänen sisarensa.
Nyt alkoi Elsalle uusi elämä. Tohtori Edelstedtin hoidolla ja hänen sisarensa hellällä huolenpidolla parani hän vähitellen. Hänen käsivartensa tuli taas kykeneväksi ja terveyden ruusut kukoistivat hänen ennen niin vaaleilla kasvoillaan. Hyvä ruoka, säännölliset elantotavat ja ennen kaikkia häntä ympäröivä hiljainen mutta hyödyllinen toimeliaisuus teki häneen, jolle tämä kaikki oli aivan uutta, sanomattoman hyvän vaikutuksen.
Tohtori Edelstedt oli asunut yhdessä sisarensa kanssa aina siitä asti kun hän alkoi toimensa harjoittelevana lääkärinä. Sisarensa, joka juuri oli menettänyt vanhempansa, tuli silloin veljensä luokse hänen talouttaan hoitamaan, eikä he siitä saakka olleet toisistaan erkauneet. Saman hengen elähyttäminä työskentelivät he yhdessä lähimmäistensä hyväksi; missä eivät lääkärin keinot voineet auttaa, siellä tuo hurskas nainen lievensi tuskat sanoillaan, joilla oli huojentava vaikutus kuten parantavalla palsamilla kipeään haavaan. Ruumis ja sielu ovat niin läheisessä yhteydessä toistensa kanssa, että ruumiisen voidaan välin vaikuttaa terveellisimmästi siten että sielussa herätetään suurempi voima ja vakaampi luottamus Jumalan rakkaasen hallintoon. Tämän ymmärsi tohtori Edelstedt sangen hyvin, aivan sairaan aavistamatta, tehdä; hän oli aina valmis tarpeen tullessa auttamaan neuvolla ja työllä, ja sisarensa oli hellästi rakastavana aina hänen kanssaan. Näin täyttivät he uskollisesti Vapahtajansa käskyä; he "ruokkeivat ja juottivat isoovaisia ja janoovaisia, ottivat outoja huoneesensa, vaatettivat alastomia, oppeivat sairaita ja kävivät vankien luona."
Mutta muutamia vuosia oli kova lannetauti estänyt neiti Edelstedtin käymästä veljensä kanssa köyhien sairaittensa luona; kuitenkin oli hän kärsivällinen ja mieltynyt Jumalan tahtoon, niin ettei kukaan aavistanut kuinka paljon hän kärsei; mutta hyödyllisen vaikutusalan täytyi hänen kuitenkin hankkia itselleen. Sitä varten oli hänellä tapana koota ympärilleen muutamia nuoria tyttöjä, joille hän jakoi tietojensa rikkaita aarteita. Päämääräkseen asetti hän sekä sydämmen että ymmärryksen kehittämisen, yhteiskunnalle hyödyllisten jäsenten kasvattamisen, samalla antaen heille käytännöllisiä tietoja, saattaakseen heitä perhe-elämään kelvollisiksi, johon useimmat heistä arvattavasti tulisivat kutsutuiksi.
Vähää ennen Elsan perheesen tuloa oli neiti Edelstedt kuitenkin ollut tavallista heikompi eikä ollut voinut täysin antautua tähän toimeensa; mutta tehdäkseen veljelleen mieliksi ei hän kuitenkaan säästänyt vaivojaan, vaan kävi itse tuota kipeää tyttöä katsomassa ennenkuin he päättivät hänen ottaa luoksensa kotiin.
Lukemaan ja kirjoittamaan oli Elsa oppinut äidiltänsä, mutta kun tämä tuli niin paljon kiintyneeksi miehensä salakuljetustoimiin, unohti nuori tyttö suurimman osan siitä mitä oli oppinut. Nyt sitävastoin alkoi hän heti, senverran toinnuttuansa, omistaa itselleen rakastettavan opettajattarensa antamia tietoja. Hoitaa häntä, oli sitäpaitsi Elsan suurin ilo; huomattuansa hänen silmistään että hän haluaisi jotakin, juoksi hän aina kohta sitä noutamaan ja koetti kaikissa olla niin paljon hyödyksi kuin hän mahdollisesti taisi.