Oli hirveän raju ilma. Sade valui alas virtana ja rakeet löivät ikkunia vasten, jotta olisi luullut niiden menevän säpäleiksi. Tuuli vinkui kaduilla, pilvet kulkivat kuten villipetojen ajamana, oli niin kylmä ja pimeäkin, kuin olisi talvi jo tullut. Liekit häilyivät katulyhdyissä niin että olisi luullut niiden joka silmänräpäyksenä sammuvan.
Noin yhdeksän aikana tuli tohtori Edelstedt sisään sisarensa luokse, joka lepäsi sohvalla perähuoneessa. Hupaisa tuli hehkui vielä uunissa. Elsa oli jo pannut maata. Tohtori oli väsynyt ja vähän pahoinvoipa, kun oli tehnyt vaikeamman leikkauksen ja käynyt monen sairaan luona sinä päivänä. Hän heittäytyi nojatuolille tulen ääreen, ja levättyänsä hetkisen ja juotuansa kupin teetä, jonka sisarensa hänelle tarjosi, päätti hän mennä levolle. Mutta ensin meni hän akkunan luo aukaisten luukun.
"Nyt on hirveä ilma", sanoi hän, "ei nyt laskisi ulos koiraa eikä kissaakaan. Jospa ilma kaunistuisi aamuksi, sillä minun on matkustettava aikaisin maalle erään sairaan tykö, ennenkuin pidän luennon sairashuoneessa. Hyvää yötä, rakas Eleonoreni, tarvitset sinäkin levätä."
Hän oli juuri ottamansa kynttilänsä, aikoen poistua, kun tampurin kello alkoi soida.
"Kuka se nyt ollenee?" sanoi hän ja meni ovelle.
Se oli sana eräältä rouvalta, joka oli sangen kipeä ja pyysi hartaimmasti, että tohtori tahtoisi sääliä häntä ja tulisi hänen luoksensa vielä tänä iltana. Hän ei asunut kaukana siitä, nimensä oli Algren, oli köyhä leski, mutta hän oli kuullut niin paljon hyvästä tohtorista, että hän pani ainoan toivonsa häneen.
"Ethän sinä kumminkaan tänä iltana mene ulos, rakas Kaarleni, tämmöisellä ilmalla, niin pahasti kun jo olet itsesi kylmännyt!" sanoi hänen sisarensa huolestuneena.
"Niin, ei se niin erittäin mieluistakaan ole", sanoi tohtori, pannen takkinsa napit kiinni taas ja katsellen akkunaan, jota sadepisarat pieksivät; "mutta sitä ei voi auttaa, en ole milloinkaan kieltäynyt menemästä köyhän sairaan luo, enkä tee sitä nytkään."
"Mutta täytyy sitte ainakin käskeä Jannen valjastamaan hevosen!"
"Ei ei, hän raukka on istunut kuskilaudalla koko päivän ja saa ajaa taas huomen aamulla varhain; sairas kun on varsin lähellä, niin saatan juuri hyvin kävellä; hyvää yötä, rakas Eleonore, mene nyt maata."