Kun ukko sitten tuli sisälle huoneesensa, näki hän korin täynnä erinomaisen kauniita kasvia, useampia pulloja hyvää viiniä sekä muita hyödyllisiä kapineita, ja paketin kirjoja, joitten joukossa korukansiin sidottu raamattu, jonka ensimmäiselle lehdelle oli kirjoitettu:
"Elsalta hänen ensimäiselle ystävälleen ja holhojalleen maan päällä."
KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
Lopputapauksia.
Lähellä Svartviikkiä saamme nyt nähdä kaksi vanhaa tuttavaa, joita emme ole pitkään aikaan tavanneet; ne ovat Maija ja Anna Leena, jotka kantavat hauroilla täytettyä koria ylös jyrkkää kalliopolkua pitkin, kuten silloinkin, kun ensi kerran tulimme heidän tuttaviksensa. Nyt he taasen puhelevat vilkkaasti.
"Oletteko kuullut, Maija äiti", sanoi nuorempi nainen, "että tänne on tullut koreat vaunut, jotka pysähtyivät tuonne alas kylään, ja niissä oli niin hienoa herrasväkeä, joka nousi niistä, ja he ovat nyt menneet ylös nähdäkseen sitä vanhaa ryövärinluolaa, missä Musta Jussi piti elämää; ihmettelen, mitä siitä pienestä tytöstä on tullut, joka aina istui kalliolla mietiskellen; siellä ei ollut lainkaan siunausta tuossa ruojassa, sitten kun tuo kauhea kertomus veljesmurhasta tapahtui. Nyt on jokin kaupungista ostanut sen, ja se tulee revittäväksi ja uudestaan rakennettavaksi; saa nähdä, kuinka käy. Tule, pankaamme kori maahan tässä ja menkäämme ylös katsomaan niitä ylhäisiä vieraita; mikä on voinut tuoda heidät tänne?"
He menivät ylös kallioille, kunnes he olivat tulleet vanhalle salakuljettajan tuvalle, missä he näkivät vanhemman naisen ja nuoren tytön, jotka tulivat vastaiselta taholta. Siinä oli Angela äitineen.
"Voi, äiti", sanoi Angela, "kuinka on ihmeellistä nähdä tätä kauheaa paikkaa jälleen; mutta halusin kuitenkin taasen niin mielelläni käydä täällä. Katsos tässä, tällä kalliolla minä tavallisesti istuin ja kuuntelin aaltoja, kun ne lauloivat niin lohduttavia sanoja, jotka sitten niin hyvin ovat toteutuneet:
"On linna luja Jumala, Kaikessa hädäss' auttaja."
"Voi, rakas lapseni", sanoi kreivinna, "mitä kärsimyksiä sinulla on ollutkaan tällä paikalla. Jumalan olkoon kiitos ja kunnia, hän on suojellut sinua ja saattanut sinun takaisin äitisi syliin!" Molemmat talonpoikaisvaimot seisoivat ihmeissään, kun he kuulivat nämät sanat, mutta samalla huomasi Angela heidät. "Kas, eikös se ole Maija äiti ja Anna Leena alhaalta kylästä! Te ette olleet aivan ystävällisiä minua kohtaan, kun teidän viimeiseksi näin, mutta sellaisen voi helposti unhottaa; ette tienneet paremmin."