Heti tultuansa puutarhan veräjälle, astuivat he vaunuista ja menivät alas puutarhaan; mutta Angela hämmästyi kohta sitä muutosta, mikä siellä oli tapahtunut. Hyvin järjestettyjen pengerten sijaan, kauneine kukkasryhmineen, olivat kukat nyt melkein rikkaruohon vallassa, pienet hedelmäpuut olivat irtaantuneet tukipuistaan, käytävät olivat hiedoittamattomia ja kaikki näytti huonosti hoidetulta ja huolettomuuteen heitetyltä.
"Kenties jokin muu asuu täällä nyt?" sanoi Angela; mutta kun hän oli ehtinyt vähän kauemmaksi eteenpäin, näki hän ukon istuvan pensasmajassa, piippu suussa, ihan kuin ennenkin; mutta hänen pyöreät, punahkot kasvonsa olivat käyneet kalpeiksi ja laihoiksi, ja hän istui ikäänkuin unessa, pyörivien savupilvien ympäröimänä.
Nähtyään naiset, nousi hän ylös ja sanoi vanhan tottumuksen mukaan: "Käskettekö mitään? Erinomaisen kauniita kasviksia ja hedelmiä ja erittäin hienoja kukkaiskimppuja."
"Herra Rosenqvist", sanoi Angela, "ettekö muista Elsaa, teidän pientä kukkaistyttöänne?"
"Elsa", hän sanoi, "siitä on jo pitkä aika, siitä. Minä uskon että kaikki on jo mennyttä minulle."
"Mutta", sanoi Angela, "ettekö ole milloinkaan kuullut hänestä? Kirjoittihan hän monta kirjettä."
"En milloinkaan", vastasi hän; "siinä tapauksessa niitä on salattu. Lapsi parka; minä jätin hänen, ja nyt hän on poissa; niin, kaikki on poissa."
Angela kävi kovin murheelliseksi kuullessaan ukon puhuvan noin, ja hän koetti selittää hänelle, että hän ja tuo kadonnut pieni kukkaistyttö olivat sama henkilö; mutta se oli vaikeaa, sillä ukko pysyi aina siinä ajatuksessa, että hän oli uhrannut viattoman tytön ja että se oli jäljettömiin kadonnut. Vasta vähitellen, kun Angela puhui siitä, mitä oli tapahtunut silloin, kun hän oli hänen huoneessaan, ja niistä kohtaloista, joissa hän oli elänyt sittemmin, alkoi ukon pää selvitä ja hänen tylsät silmänsä elähtyivät. "Jos olisin tämän tiennyt ennen", hän lausui, "olisi minulla yhtä vähemmän omantunnon vaivoja. Mutta he olivat kovia minua vastaan. Saara parka, olihan hänellä itselläkin kyllä kärsimistä." Sitten hän kertoi, että hänen vaimonsa oli kuollut noin vuosi sitten; hän ei voinut kantaa sitä surua, että hän tiesi poikansa, jota hän oli niin hemmoitellut, olevan varkaan. Kohta sen perästä, kun hän vangittiin, kävi hän kipeäksi, eikä koskaan enää parantunut. Kun Niilo oli ollut määrätyn aikansa, muutti hän Amerikaan, "ja siellä, luulen minä", lisäsi hänen isäpuolensa, "hänelle käyvän hyvin, kuten niin monelle hänen kaltaisellensa."
Nyt istui ukko yksin jälellä pienessä talossaan, mutta asiat eivät käyneet nyt, niinkuin ennen. Kaikki oli käynyt huonosti sitten, kun Elsa tuli sieltä pois. "Tyttö raukka, tyttö raukka," sanoi hän välistä, "minä pidin hänestä niin paljon; mutta eiväthän he tahtoneet jättää minua rauhaan!"
Kesti kauan, ennenkuin hän kyllin voi käsittää, että tuo hieno nainen, joka nyt seisoi hänen edessään valkeassa musliinivaatetuksessaan ja pieni siro olkihattu päässä sinisine nauhoineen, oli sama kuin tuo pieni kerjäläistyttö, jonka hän oli ottanut maantieltä. "Niin, Jumalan tiet ovat ihmeellisiä", hän sanoi; "mutta se oli hauskaa, erinomaisen hauskaa!" Angela kertoi silloin, että hänen äidillään oli muutamia kauniita, harvinaisia kasvia hänelle muassa, joitten hän luuli menestyvän hänen puutarhassaan; tämä näytti miellyttävän häntä; mutta kun kreivinna kysyi, voisiko hän tehdä mitään muuta hänen hyväkseen, pudisteli ukko vain päätään ja sanoi, ett'ei hänellä ollut enää monta päivää jälellä tässä maailmassa; siksi lyhyeksi ajaksi oli hänellä kaikkea, mitä hän tarvitsi; sen ainoan, jota hän oli odottanut, oli hän nyt saanut; hän tiesi ettei hänen Elsa parkansa ollut joutunut hukkaan; vaan oli hyvässä hoidossa ja oli saanut niin korean ja kauniin rouvan äidikseen! Tämä oli parasta mitä nyt enää voi tapahtua hänelle. Kuitenkaan eivät he saaneet jättää häntä, maistamatta vähän hänen puutarhatuotteistansa; hän kävi itse hakemassa melonin ja kauniimmat kukat, mitä hänellä oli tarjota, ja kun heitä siten oli kestitty, jätti Angela liikutetulla sydämellä hyvästi vanhalle ystävälleen, ja he lähtivät matkaan.