HEISKANEN. Eerikki veljeni! Sinä täällä!
EERIKKI. Niin, täällä olen ja täällä pysyn kuolemaani saakka,
(Syleilevät).
HEISKANEN. Mikä riemu, mikä ääretön riemu! Istumaan käyös.
EERIKKI. (Tarkastaa vieraita). Keitäs nämät?
TOIVOLA. Minä olen Toivolan Aatu (kättelevät).
EERIKKI. Vai Aatu! No paljo olet sinäkin muuttunut. Vuosia onkin vierinyt, kun viimein tavattiin.
HEISKANEN. Onkos siitä pitkä aika kun viimein kävit Suomessa?
EERIKKI. Noin kymmenen vuotta, mutta silloin en tavannut Aatua.
HEISKANEN. Ja tämä toinen tässä on Aholan nuori isäntä.
EERIKKI. Vai niin. (Kättelee Aatamia).