ANTTI. Anna-Maijahan se onkin. En tahtonut tunteakaan, kun olette tulleet niin nuuskan väriseksi. Näyttäkääpä, onko teidän nuuskataulikkanne vielä yhtä paksu, kuin ennenkin?
ANNA-MAIJA. (Itsekseen). Hän se on, ihan ilmi elävänä, ei siis valaskalakaan ole häntä niellyt! Nyt menetän sekä ohrat että lampaan puolikkaan. Jotakin on tässä tehtävä. Tuo maankiertäjä on saatava täältä pois. (Ääneen uhaten Anttia kädellään). Mene joutuun matkaasi, tahi haen Heiskasen tänne.
ANTTI. Hakekaa, jos haluatte.
ANNA-MAIJA. Noinko se Liinakin isänsä käskyjä noudattaa?
LIINA. Ah isäni! Mitä hän on sanova? (Peittää silmät käsillään ja peräytyy).
ANNA-MAIJA. Hi, hi, hi, Hii!
ANTTI. Olkaa hihittämättä, ja astukaa oitis ulos, tahi minä näytän, mistä on viisi poikki.
ANNA-MAIJA (ilkeästi). No, no, kyllä menen, mutta taidatpa pian itse kömpiä samasta aukosta. (Menee vasemmalle).
ANTTI. (Lähestyy Liinaa). Itketkö Liina?
LIINA. Oi Antti! Mene pois, mene, mene, ett'ei isä näe sinua ja toista kertaa aja pois. Anna-Maija varmaan kertoo hänelle.