1. Älköön sinua tuskauttako tällaiset mietteet: minä elän huomaamattomana, en ole missään mikään. Sillä jos se, että jotakuta ei huomata, on pahaa, ei toki toinen voi pahaan sinua saada, ei enempää kuin häpeäänkään. Tokkohan siis onkaan sinun tehtäväsi päästä hallitukseen, saada kutsuja kemuihin? Ei suinkaan! Kuinka se sitten olisi huomaamattomuutta sinua kohtaan? Ja etkö ole mikään missään sinä, jonka tulee jotakin olla vain niissä, jotka ovat sinun vallassasi, ja joissa saatatkin olla suurimman arvoinen?
2. Mutta sinusta "ei ole apua ystäville". Mitä tarkoitat avuttomuudella? Sitäkö etteivät saa sinulta rahapenniä tai ettet sinä voi tehdä heitä valtion kansalaisiksi? Kuka sinulle on sanonut, että nuo asiat ovat meidän vallassamme eikä muiden tehtäviä? Kuka voi antaa toiselle, mitä itsellä ei ole? "Hanki sitten", sanovat, "että mekin saisimme".
3. Jos voin hankkia säilyttäen itseni siveänä, rehellisenä ja ylevämielisenä, niin osoita minulle tie siihen, ja minä hankin. Mutta jos vaaditte minua menettämään oman hyväni, jotta te saisitte sitä, mikä ei ole itsestään hyvää, niin tottakai näette kuinka kohtuuttomia ja ymmärtämättömiä olette. Mitä te mieluummin tahdotte? Rahaa vai siveän ja uskollisen ystävän? Siihen siis minua ennemmin avustakaa älkääkä vaatiko minua tekemään sitä, millä sen ansion juuri kadotan.
4. Mutta, sanovat, isänmaa kaipaa apuani, mikäli se minusta riippuu. Kysynpä taas: minkälaista apua? Pylväikköjä ja kylpylaitoksia ei se sinulta tietenkään saa. Ja mitä se merkitsee? Eihän seppä tee saappaita eikä suutari sirppejä: on kylliksi, kun kukin tekee tehtävänsä. Ja jos sinä hankit isänmaalle jonkun toisen kansalaisen, joka on siveä ja rehellinen, etkö silloin hyödytä isänmaata? Totisesti! Etkö sinä siis ole saattanut olla isänmaallesi hyödyllinen!
5. Mikä on niinmuodoin, sanovat, minun asemani yhteiskunnassa? Mikä hyvänsä, kun vaan olet siveä ja rehellinen. Mutta jos nämä ominaisuudet menettäen tahdot isänmaata auttaa, mitä hyötyä sille heruisi sinusta, jos olet siveetön ja epärehellinen?
XXV.
1. Jos pidoissa joku pidetään parempana sinua, mikä ilmenee joko kohteliaisuudessa tai neuvonpiteeseen pyytämisessä, niin sinun tulee iloita, että hänelle niin käy, jos tuo on hyvää; mutta jos se on pahaa, älä suututtele, että sinun ei niin käynyt. Muista, että kun sinä et tuon toisen tavoin puuhaa saavuttaaksesi sitä, mikä ei ole meidän vallassamme, sinä et myös sitä ansaitse.
2. Kuinka nimittäin voisi samanlaista kohtelua saada se, joka ei käy jonkun ovissa, ei noutele eikä kiittele häntä, kuin se, joka käy, noutelee ja kiittelee häntä. Olisit siis kohtuuton ja vaativainen, jos myymähintaa maksamatta tahtoisit sen saada ilmaiseksi.
3. Millä hinnalla kaupataankaan kaalia? Sanokaamme obolilla. Jos siis joku antaa obolin ja saa kaalia, mutta sinä et anna etkä saa, älä luulottele sinulle käyneen huonommin kuin hänelle, sillä niinkuin hänellä on kaalinsa, niin on sinulla rahasi, jota et antanut.
4. Samoin on tässäkin asian laita. Sinua ei kutsuttu jonkun pitoihin? sillä sinä et antanut kutsujalle sitä hintaa, jolla kutsu olisi ollut saatava: kätteleminen on sen myyntihinta, ja palveliaisuus. Anna siis maksu, josta se myydään, jos se mielestäsi on sen arvoinen. Mutta jos et tahdo sitä maksaa ja haluat kuitenkin sen saada, olet vaativainen ja typerä.