5. Eikö sinulla siis ole mitään tuon kekkerin sijasta? Onpa niinkin: sinun ei ole tarvinnut vastoin tahtoasi kiitellä ketään eikä kärsiä alentumista hänen ovillansa.
XXVI.
Luonnon neuvo opitaan niistä asioista, joista meillä keskemme ei ole erimielisyyttä; esim. kun toisen palvelija särkee astian, ollaan heti valmis sanomaan, että tuo on tavallista. Tiedä siis, että kun jokin sinun omasi särjetään, tulee sinun olla samanlainen kuin olit toisen oman särkyessä. Seuraa tätä sääntöä tärkeämmissäkin asioissa. Kun toisen lapsi kuoli tai vaimo, ei ole ketään, joka ei sanoisi, että se oli inhimillistä. Mutta kun jonkun oma lapsi tai vaimo kuoli, heti kuullaan: oi voi minua onnetonta! Tulisi kuitenkin muistaa, mitä tunsimme, kun sitä samaa muista kuulimme.
XXVII.
Niinkuin päämäärää ei aseteta siinä tarkoituksessa, että sitä ei saavutettaisi, niin ei myös ole maailmassa luonnon pahaa.
XXVIII.
Jos joku jättäisi sinun ruumiisi jonkun vastaantulijan mielivaltaan, sinä tietenkin vihastuisit; mutta kun sinä jätät mielesi kenenkä hyvänsä herjaajan loukattavaksi ja häirittäväksi, etkö sitä häpeä?
XXIX.
1. Tarkkaa kunkin työn edellytyksiä ja seurauksia, ennenkuin siihen ryhdyt. Ellet niin tee, pääset alkuun tosin alttiisti, seurauksista välittämättä, mutta sittemmin erinäisten vaikeuksien esiytyessä saat siitä häpeällisesti luopua.
2. Aiot voittaa kilpailuissa? Niin minäkin, totisesti! sillä se on somaa. Mutta tarkkaa edellytyksiä ja seurauksia ennenkuin tartut toimeen. Sinun täytyy taipua kovaan kuriin, nauttia pakkoravintoa, pidättyä leivoksista, harjoitella väkisin, määrähetkinä, kuumassa ja kylmässä, et saa juoda kylmää etkä viiniä mielesi mukaan, lyhyesti sanoen: tulee jättää itsesi johtajan valtaan niinkuin lääkärin käsiin. Sitten itse kilpailussa peittyä pölyyn, ehkä katkaista kätensä, nyrjäyttää jalkansa, niellä tuntuvasti tomua, kenties kärsiä iskuja, ja kaiken tämän ohessa hävitä.