3. Tarkkaa tätä kaikkea ja tule voitteluun, jos vielä mielesi tekee, muutoinhan ajelehdit niinkuin lapset, jotka leikkivät milloin painijoita, milloin miekkailijoita, milloin torventoitottajia, milloin näytelmätaiteilijoita: niin sinäkin, tahdot olla ensin voimailija, sitten miekkailija, sitten puhuja, senjälkeen tietoviisas, mutta kaikesta sielustasi et mitään, vaan niinkuin apina matkit kaikkea näkemääsi ja mikä milloinkin sinua miellyttää. Et nimittäin ryhtynyt harkinnalla mihinkään etkä eri näkökantoja tarkaten, vaan satunnaisesti ja viileän vaiston mukaan.
4. Siten eräät nähdessänsä tietoviisaan ja kuullessaan jonkun puhuvan niinkuin Eufrates puhui[1] (vaikka kuka osaa niin puhua kuin hän?) tahtovat itsekin olla viisaita.
[1] Eufrates oli stoalainen tietoviisas Syyriasta, Plinius nuoremman (62—112) ystävä. Toisen tekstin mukaan on sanottava: "niinkuin Sokrates hyvin puhuu".
5. Ihminen, ajattele ensin, minkälainen on tehtävä, sitten arvosta omat voimasi, voitko kestää. Tahdot suorittaa viisiottelu-urheilun tai painia: tarkasta käsivartesi, reitesi, tutki lanteesi, sillä toinen soveltuu toiseen eikä jokainen samaan.
6. Arveletko, että tietoviisaaksi pyrkien saisit samalla lailla syödä, juoda, haluta, kenkkuilla? Etpä vaan! Täytyy valvoa, ponnistaa, erkaantua omaisistasi, joutua lapsenkin ylenkatsottavaksi, vastaantulijoitten ilkuttavaksi, kaikessa olla alempana, — kunniassa ja viroissa, oikeuden edessä ja kaikissa toimissa.
7. Ajattele tätä, tahdotko siten lunastaa tyyneyden, vapauden, mielenrauhan. Päinvastaisessa tapauksessa älä ryhdy äläkä lasten lailla ole tänään tietoviisas, sitten tullimies, sittemmin puhuja, senjälkeen kuninkaan käskyläinen. Nämä eivät sovellu yhteen. Sinun täytyy olla yksi persoonallisuus, hyvä tai huono. Sinun tulee harjoittaa hengenvoimiasi tai ulkonaisia kykyjä, harrastaa sisäistä tai ulkoista uurastusta, — olla elämänviisas tai maailmanlapsi.
XXX.
Velvollisuudet johtuvat yleensä keskinäisistä olosuhteista. Sinulla on isä: velvollisuus on huolehtia hänestä, totella kaikessa, kärsiä häneltä nuhdetta ja kuritusta. Entä jos hän on paha? Missä on määrätty, että luonnon olisi tullut tehdä sinulle hyvä isä eikä vain isä? Veljesi tekee väärin sinulle: noudata sinä silloin säädyllisyyttä häntä kohtaan äläkä katso mitä hän tekee, vaan mikä on sinun tehtäväsi luonnon lain mukaan. Eihän toinen sinua loukkaa, ellet itse tahdo; mutta silloin olet loukattu, kun luulet, että sinua loukataan. Silloin siis havaitset naapurin, kansalaisen, virkamiehen velvollisuuden, kun totut tarkkaamaan keskinäisiä olosuhteita.
XXXI.
1. Mitä tulee jumalanpelkoon, tiedä, että pääasia siinä on omata oikeat käsitteet, nimittäin että Jumala on ja hyvin ja oikeudenmukaisesti hallitsee kaikkea, ja sinun tulee järjestää itsesi jumaluutta tottelemaan ja mukautumaan kaikkeen mitä tapahtuu sekä vapaaehtoisesti havaitsemaan siinä korkeimman järjen määräyksiä. Niin ollen et milloinkaan saa syytä moittia kaitselmusta etkä syyttää jääneesi huolenpitoa vaille.