2. Mutta siihen mielentilaan ei ole mahdollinen tulla, ellet irtaannu niistä seikoista, mitkä eivät ole meidän vallassamme, ja katso hyvän ja pahan riippuvan ainoastaan niistä, mitkä ovat meidän vallassamme; sillä jos otaksut jonkin niistä [mitkä eivät ole meidän vallassamme] olevan hyvää tai pahaa, on tästä seurauksena, että kun menetät jotakin hyvää, jota tahdot, tai kohtaat jotakin pahaa, jota et tahdo, sinä soimaat ja vihaat tällaisen aiheuttajaa.

3. Jokainen elävä on nimittäin luonnostansa sellainen, että pakenee ja karttaa niinhyvin sitä, mikä näyttää hänelle vahingolliselta, kuin vahingon aiheuttajaa, vaan suosii ja tavoittaa hyödyllistä ja sen aiheuttajaa. On siis mahdotonta, että se, joka luulee itseänsä vahingoitettavan, iloitsisi luulemastansa vahingonaiheuttajasta, samoinkuin hän tietenkään ei voi iloita itse vahingosta.

4. Tästä tulee sekin, että poika solvaisee isäänsä, kun ei saa luulemaansa hyvää. Tämä se teki Polyneikes ja Eteokles veljekset riitaveljiksi [ja toistensa tappajiksi], kun luulivat tyrannivallan olevan hyvää. Tämän tähden moittii jumaluutta maamies, merimies, kauppamies, niin myös ne, jotka vaimonsa ja lapsensa ovat menettäneet. Sillä missä on hyötyä, siellä ollaan myös jumalisia. Sentähden joka huolehtii haluta ja inhota sitä, mitä hänen tulee, hän samalla huolehtii hurskaudesta ja jumalanpelosta.

5. Uhrata, lahjoittaa ja antaa pyhiin tarkoituksiin isien tavan mukaan sopii aina puhtaalla mielellä, ei kevytmielisesti eikä huolimattomasti, ei kitsaasti eikä yli varainsa.

XXXII.

1. Jos menet ennustamoon[1], muista olevasi tietämätön siitä, mitä tapahtuu, vaan että tulet sitä ennustajalta tiedustelemaan, mutta minkälainen tulos on, siitä olit tietoinen tullessasi, jos vain olet viisas. Sillä jos se on niitä, jotka eivät ole meidän vallassamme, on välttämätöntä, että se ei ole hyvää eikä pahaa.

[1] Kreikkalaisilla oli erityisiä ennustuspaikkoja ja temppeleitä, joita pidettiin pyhinä ja joissa uskottiin pappien, papittarien y. m. välityksellä saatavan tulevaisuuden tietoja ja jumalain tahdon ilmauksia.

2. Älä siis osoita ennustajalle haluasi tai inhoasi äläkä vavisten häntä lähesty, vaan hyvin tietäen, että mitä hyvänsä seuraakin, se on perin yhdentekevää eikä ensinkään satu sinuun, mutta millaista tahansa se onkin, sopii sitä hyvin käyttää eikä kukaan ole esteenäsi. Luottamuksessa siis lähesty jumaluutta niinkuin neuvojaasi, ja muuten kun jokin neuvo on sinulle annettu, muista neuvonantajaasi ja ketä tottelemattomuudellasi ylenkatsot.

3. Mutta tule tiedustelemaan ennustajalta, niinkuin käski Sokrates, vain sellaisia seikkoja, joissa kaiken harkinnan perästä voidaan vedota lopputulokseen ja joissa ei järjellä eikä millään muulla keinolla voida kyseenalaisesta tapauksesta selvää saada. Siis kun on vaarassa autettava ystävää tai isänmaata, ei tule tiedustella onko tuohon vaaraan antauduttava, sillä jos saat vastauksen, että uhrisi tietää onnettomuutta, on selvä, että ennustetaan kuolemaa tai jonkin ruumiinjäsenen menetystä tai maanpakoa; mutta terve järki sanoo, että vaikka niinkin kävisi, on ystävää ja isänmaata vaarassa autettava. Tottele siis suurempaa tietäjää, Pythiosta, joka ajoi temppelistä tiehensä sen, joka ei ollut auttanut hengenvaaraan joutunutta ystäväänsä.[1]

[1] Kaksi ystävää matkalla Delfoin tietäjätemppeliin joutui ryövärien käsiin; toinen sai surmansa, toinen pääsi pakoon ja tuli temppeliin, mutta hänet ajettiin pois, koska hän oli vaarassa hyljännyt ystävänsä.