XXXIII.
1. Määrää jo itsellesi jokin tunnusmerkki ja elämänohje, jota noudatat sekä yksin ollen että ihmisten seurassa.
2. Ja ollos enimmiten vaiti tai puhu milloin on välttämätöntä ja tee se lyhyesti. Joskus harvoin, kun tilaisuus vaatii puhumaan, haasta sinäkin, mutta älä mitä hyvänsä, ei tappeluista eikä kilpa-ajoista, ei painijoista, ei syömingistä eikä juomingista ja muusta mitä kaikkialla kuulee, kaikkein vähimmin ihmisiä moittien tai kiittäen tai toisiinsa vertaillen.
3. Jos vain osaat, ohjaa sanoillasi seurassa olijoitten puheet arvokkaisiin asioihin, mutta jos olet osunut varsin vierasten joukkoon, ole vaiti!
4. Naurua älköön olko paljon, ei usein eikä ylettömästi.
5. Vannomista vältä, jos suinkin mahdollista, kokonaan, mutta ellei se käy päinsä, olosuhteitten mukaan.
6. Karta julkisia ja kehnojen kestejä. Jos kuitenkin välistä tilaisuus vaatii niihin, ponnista koko tarkkuutesi siihen, ettet itse alennu törkeyteen. Sillä tiedä, että jos seuralainen on saastainen, niin myös hänen kanssansa seurustelija välttämättä saastuu, vaikka kohta itse olisikin puhdas.
7. Ota ruumiin tarpeeksi sitä, mikä on sille pelkästään hyödyksi, niinkuin ruokaa, juomaa, vaatteet, koti, palvelus, mutta sysää syrjään kaikki mikä on ulkokultaista ja ylellistä.
8. Lemmennautinnoista ennen naimista on parhaansa mukaan pysyttävä puhtaana; mutta jos tulee koskeneeksi, on säädyllisyyttä noudatettava; älä kuitenkaan suututtele toisin tehneille äläkä syytä äläkä paljoa kerskaile, ettet itse niin tee.
9. Jos joku sinulle sanoo, että se ja se puhuu sinusta pahaa, älä puolusta itseäsi siitä mitä on puhuttu, vaan vastaa, että "hän nähtävästi ei tunne minun muita huonoja puoliani, sillä muutoin hän ei olisi puhunut vain tällaista".