1. Viisauden ensimmäinen ja välttämättömin perussääntö on periaatteiden käyttäminen, esim. että ei saa valhetella. Toinen on niiden todistaminen, esim. minkätähden ei saa valhetella. Kolmas on näiden molempien vahvistaminen ja selventäminen, esim. minkätähden tämä on todistus, mikä on todistaminen, mikä johtopäätös, mikä vastaväite, mikä totuus, mikä valhe.
2. Kolmas perussääntö on niin ollen välttämätön toisen tähden, toinen ensimmäisen, mutta välttämättömin, ja jossa pitää pysähtyä, on ensimmäinen. Mutta me teemme päinvastoin: viivymme kolmannessa ja kaikki harrastuksemme kiertää siinä emmekä yhtään välitä ensimmäisestä. Sentähden myös valhettelemme, mutta olemme valmiit todistamaan, että ei saa valhetella.
LIII.
Joka tilaisuudessa tulee olla mielessä nämä ohjeet:
"Mua johda, jumaluus ja sallimus, kuin vain te määrännettekin: halusta seuraan — jos en tahdokaan, mun pahan, kurjan seurattava on!"[1]
[1] Säkeet ovat stoalaisen tietoviisaan Kleantheen, Zenon oppilaan (synt. n. 300 e. Kr.).
"Säveesti kohtaloon ken alistuu,
hän viisas on ja tuntee taivaan lait."[1]
[1] Eräästä Euripideen (484—406) näytelmästä.
Ja kolmanneksi:
"Oi Krito, jos jumalat hyväksi näkevät, tapahtukoon niin.[1] Anytos ja Melitos, syyttäjäni, saattavat minut tosin tappaa, mutta eivät voi minua vahingoittaa."[2]