XLIX.
Jos joku kerskailee ymmärtävänsä ja osaavansa selittää Khrysippoksen kirjoja[1], sano sinä itsellesi, että ellei Khrysippos olisi kirjoittanut epäselvästi, ei tällä olisi mistä kerskailisi. Mutta mitä tahdon minä? Tahdon oppia tuntemaan luontoa ja sitä seurata. Kysyn siis: kuka siihen osaa neuvoa? Ja kuultuani Khrysippoksen osaavan, käyn hänen kirjoihinsa; mutta en ymmärrä hänen kirjoittamiansa: etsin siis selittäjää. Ja tähän asti ei ole yhtään mitään ylvästeltävää. Mutta kun löydän selittäjän, seuraa, että tulee noudattaa neuvoja, ja tämä yksin on ylhäistä; sillä jos ihailen vain juuri selitystä, mikä muu minusta on tullut kuin kielimies viisaustieteilijän sijasta? Se vain eroa, että selitän Khrysipposta enkä Homerosta. Kun siis joku käskisi minun hänelle selittää Khrysipposta, saisin ennemmin hävetä, kun en voisi osoittaa hänelle sanojen mukaisia ja sanojen kanssa sopusointuisia tekoja.
[1] Zenon oppilas, stoalainen tietoviisas, oli kirjoituksissaan paikoittain varsin vaikeatajuinen ja hämäräperäinen.
L.
Mitä elämänohjeita omaksut, seuraa niitä niinkuin lakeja, pitäen jumalattomuutena niiden rikkomista. Mitä tahansa sinulle sen johdosta sanottaneenkin, älä siitä huoli, se ei enää satu sinuun.
LI.
1. Kuinka kauvan olet päättämättä sitä, että sinä olet arvokas osallinen kaikkein parhaimmasta ja että et missään saa tehdä vastoin järjen ratkaisua? Olet saanut ohjeet, joihin sinun tulee perehtyä ja joita jo olet noudattanut. Millaista muuta opettajaa vielä odotat, jolle lykkäisit parannuksentekosi? Et sinä ole enää nuorukainen, vaan täysi mies. Jos nyt jatkat huolettomuutta ja hidastelua ja aina vain aiot aikomistasi ja lykkäät päivästä päivään itsestäsi huolehtimisen, niin huomaamattasi jäät edistymättä ja elät ja kuolet taitamatonna.
2. Pidä siis itsesi jo arvollisena elämään täyden ja edistyväisen miehen elämää, ja olkoon rikkomattomana lakinasi se mikä näyttää parhaalta ja oikealta. Ja jos sinulle tapahtuu jotakin vaivalloista tai mieluista, kunniakasta tai kunniatonta, muista, että nyt on taistelu, nyt jo on Olympian kilpa eikä sitä enää sovi siirtää tuonnemmaksi, ja että yhdestä päivästä ja yhdestä seikasta riippuu edistymisesi elämä ja kuolema.
3. Sillä tavalla Sokrates kohosi korkealle, että hän kaikissa kohtaloissaan seurasi järkeä. Sinäkin siis, vaikka et suinkaan vielä ole Sokrates, olet velvollinen elämään niinkuin se, joka tahtoo olla Sokrates.