Menin työhuoneeseen viemään turkkiviittaa, kintaita ja saappaita paikalleen.
Aioin kertoa hänelle tavanneeni Pinaclen, mutta kun tulin sisään, kysyi hän:
"Onko sinulla ollut hauskaakin, Juuse?"
"Onpa kyllä. Kreetta-täti ja Katri käskivät sanomaan terveisiä."
"Kiitoksia paljo. On oikein, että nuoret huvittelevat, sillä kun tulemme vanhoiksi ja olemme niin paljon kärsineet ja nähneet niin paljon vääryyttä, niin paljo itsekkäisyyttä ja niin monia onnettomuuksia, on kaikki katkeraa jo edeltäkäsin."
Koko sen lauseen hän sanoi itsekseen katsellen valkeaan. En ollut koskaan nähnyt häntä niin masentuneena ja kysäsin häneltä:
"Oletteko sairas, herra Gulden?"
Vaan hän hymisi minulle vastaamatta:
"Niin, niin, — niin käy suurille sotaisille kansoille … sellainen on sotakunnia!"
En tiennyt, mitä olisin siitä kaikesta sanonut. Silloin hän oikaisihe ja sanoi: