Silloin älysin, että nyt minut vietäisiin, ellen puhuisi, ja vastasin senvuoksi:
"Olen juonut etikkaa."
"Jaha", sanoi hän, "se todistaa vain, että teillä on hyvä vatsakin, koska pidätte etikasta".
"Mutta minä onnun!" sanoin aivan epätoivoissani.
"Älkää sitä surko", sanoi hän, "koipenne on kestävä, sen minä takaan".
"Se kaikki", huomautti määri, "ei muuta sitä tosiseikkaa, että tämä nuorukainen on ontunut lapsesta saakka, sen koko Pfalzburg tietää".
"Niin, se on totta", sanoi sairaalan lääkäri äkisti, "vasen jalka on lyhempi ja se on niitä tapauksia, jolloin laki vapauttaa sotapalveluksesta".
"Niin", jatkoi määri, "olenpa varma siitä, ettei hän kestäisi pitempää marssia; toisessa lepopaikassa hän jo jäisi jälkeen".
Ensimmäinen lääkäri ei puhunut enää mitään.
Luulin jo päässeeni vapaaksi; mutta silloin kysyi aliprefekti: