"Eikö nimenne ole Juuse Bertha?"
"On, herra aliprefekti."
"No, hyvät herrat", sanoi hän ottaen esille kirjeen taskukirjastaan, "kuulkaahan tätä."
Hän rupesi lukemaan kirjettä, jossa kerrottiin minun puolen vuotta sitten lyöneen vetoa, että kävelisin Saberniin ja sieltä takaisin nopeammin kuin Pinacle, että me olimme kulkeneet tuon matkan vähemmässä kuin kolmessa tunnissa ja että minä olin voittanut vedon.
Se oli kaikeksi onnettomuudeksi totta! Pinacle heittiö oli minua aina haukkunut rempulajalaksi ja kiukuissani olin lyönyt vetoa. Kaikki ihmiset tiesivät jutun, enkä minä voinut ruveta väittämään sitä valheeksi.
Seistessäni siinä perin typertyneenä, sanoi ensimäinen lääkäri:
"No, onhan asia selvä. Pukekaa yllenne!"
Hän kääntyi sihteerin puoleen ja sanoi:
"Kelpaa sotapalvelukseen."
Puin vaatteet ylleni hirveän kauhuissani.