MATHIS (iloisella äänellä). — Olehan nyt, Catherine, ole nyt vaiti. Minä tahdoin tehdä sinulle odottamattoman ilon, ja nyt minun täytyy edeltäpäin kertoa, että saali, hattu ja muut kapineet ovat suuressa arkussani, joka jäi rattailleni.
CATHERINE. — Ah! jos minun kapineeni ovat rattailla, niin on kaikki hyvin, en sano enää sanaakaan. (Hän istuutuu ja kehrää, Lois panee pöydälle liinan, asettaa talrikin, putellin ja lasin. Mathis istuikse pöytään ja alkaa syödä hyvällä ruokahalulla. Walter ja Heinrich juovat. Lois menee).
MATHIS. — Kylmä saattaa hyvän ruokahalun. — Terveydeksenne!
WALTER. — Maljasi, Mathis.
HEINRICH. — Maljanne, herra pormestari.
MATHIS. — Eikö Christian ole tullut tänä iltana?!
ANNETTE. — On, isäni, vaan häntä käytiin hakemassa; hän tulee takaisin.
MATHIS. — Vai niin.
CATHERINE. — Hän tuli myöhään, syystä, että hänellä oli ollut toimitus
Hövald'in takana, jossa salakauppiaita oli odottamassa.
MATHIS (syöden). — Se on kuitenkin lemmon työtä olla toimituksissa tämmöisellä ilmalla. Joen varrella näin olevan viiden jalan syvyydeltä lunta.