PUOLALAINEN. — Lunta on syvältä, tie hankala… käykää panemaan mun hevoseni talliin… Tunnin perästä minä lähden… (Hän aukaisee kauhtanansa, päästää vyönsä ja heittää sen pöydälle. Mathis nousee molemmilla käsillään nojaten tuolinsa sivukaiteita vastaan; Puolalainen katsoo häneen. Mathis horjuu, ojentaa kätensä ja kaatuu, päästäen kauhean huudon. Melu).
CATHERINE (hyökäten siihen). — Mathis!… Mathis!…
ANNETTE (samoin). — Isäni! (Walter ja Heinrich nostavat Matkisin,
Christian näkyy perä-ovessa).
CHRISTIAN (kynnyksellä). — Mitä tämä on?
HEINRICH (päästäen Mathis'ilta kaulahuivin kiireesti). — Tohtoria, juoskaa hakemaan tohtoria.
TOINEN OSA.
Kellot. Mathis'in makuukammari. Ovi vasemmalla vieden ravintosaliin. Portaat oikealla. Ikkunoita perällä, kadullepäin. Kirjoituspöytä vanhasta tammesta, kiiltävillä kiskoilla, ikkunoiden välissä. Sänky uutimilla; iso kaappi, pöytiä, tuoleja. Fajansiuuni keskellä seinää. Mathis istuu nojatuolissa uunin vieressä. Catherine, pyhävaatteissaan. ja Tohtori Frantz, lyhyessä nutussa, punaisissa liivissä, polvihousuissa, pitkävartiset saappaat jalassa ja iso Elsassilainen hattu päässä, seisovat hänen vieressään.
I.
MATHIS. CATHERINE, TOHTORI FRANTZ.
TOHTORI. — Voitteko paremmin, herra pormestari?