III.
MATHIS (yksin, hän kuuntelee, nousee ylös, sulkee ja panee oven säppiin). Vihdoinkin olen heistä vapaa; kaikki on hyvin, kortteerimestari on kiinni. Voin nukkua molemmilla korvilla tänä yönä. (Istuutuu ja alkaa riisuutua). Jos jotakin tapahtuisi saattamaan epäilyksen alaiseksi kortteerimestarin appea, niin se vaiettaisiin välittömästi. On vain kysymys siitä, että osaa menetellä taitavasti tässä maailmassa. Tulee hankkia hyvät kortit, siinä kaikki; ja jos omaa voittavat kortit, huono onni on poissa.
— Nuo tuolla alhaalla ovat jo saaneet päänsä täyteen, ne eivät pyydä enään mitään lisää. Ha! ha! Kuinkahan monta reikää he tekevät lumeen, ennenkuin ovat päässeet kotiinsa! Mikä veikeä aine viini onkaan! Lasi viiniä ja kaikki näyttää kauniilta. (Juo lasin viiniä). Kaikki käy hyvin, niin, kaikki käy hyvin. (Menee alkoviin kantaen kyntilää). Voit kehua pelanneesi pelisi hyvin, Mathis, kukaan ei kuule sinua, jos uneksit, ei kukaan — kellot, unet, hullutuksia! (Huoneen takaosa katoaa, huoneessa tulee pimeää; oikeussali suippoine ristikaarineen ilmestyy taakse, penkit ovat täynnä ihmisiä. Kolme tuomaria peruukeissa ja punaisissa viitoissa istuvat takaosassa. Oikeudenpalvelija, kirjuri. Pieni ovi syrjäseinässä ja siinä luukku. Pöytä tuomarein jalkojen edessä; pöydällä ruohonpäinen, turkiksilla reunustettu kauhtana ja näädännahkainen hattu. Presidentti käyttää kelloaan. Mathis ryysyissä, kalpeana, näkyy sivuoven luona santarmia hänen ympärillä. Vankeuden kärsimykset ovat maalatut hänen kasvoissaan. Hän menee istumaan rikoksentehneitten tuolille; kolme santarmia asetaksen hänen taakse — Koko tämä salakähmäinen kohtaus tapahtuu jonkunlaisessa puolipimeässä; puhet ja töminä ovat supatosta. Sitä myöten, kuin toiminto tulee tarkemmin näkymään, alkaa puhe kuulua selvemmästi; se on makaajan kuvaisvoiman työ, se on hänen unensa, joka saa aineellisen muodon. — Presidentin viittauksesta lukee kirjuri, yksitoikkoisella äänellä, syytöskirjan ja vieraiden miesten lausunnot. Eroittaa silloin tällöin erikseen nämät sanat: "Yöllä vasten Joulukuun 24 päivää… Baruch Koveski… ravintolanisäntä Mathis… julma rikos… ympäröiden itseään yleisellä kunnioituksella… välttänyt viisitoista vuotta… oikeuden hetki… vähäpätöinen seikka… veljekset Hierthés…" Uusi äänettömyys. Tämän lukemisen loputtua, näkymä äkkiä valaistuu).
PRESIDENTTI. — Syytetty, te olette kuulleet vierasten miesten todistukset; mitä teillä on vastattavaa?
MATHIS. — Todistukset! vieraita miehiä, jotka eivät ole nähneet mitään… ihmisiä, jotka asuvat kahden kolmen peninkulman päässä siitä seudusta, jossa murha on tapahtunut… yöllä… talvella. Niitäkö te todistajiksi kutsutte?
PRESIDENTTI. — Vastatkaa tyynesti, nuo liikenteet ja tuo kiivaus eivät voi olla teille tarpeen. — Te olette kavala ihminen.
MATHIS. — En ole, herra presidentti, olen tavallinen ihminen.
PRESIDENTTI. — Te olette ymmärtäneet valita hetken… te olette ymmärtäneet poistaa luulot teistä… te olette ymmärtäneet hävittää kaikki aineelliset todistukset… Te olette kauhea olento!
MATHIS. — Syystä, ettei saada mitään todistusta minua vastaan, olen minä kauhea. Kaikki kunnialliset ihmiset ovat siis kauheita, koska ei löydetä mitään heitä vastaan.
PRESIDENTTI. — Yleinen ääni teitä syyttää.