CATHERINE. — Se on hyvä; sinä voit nyt syödä iltasesi; Mathis ei viivy kaukaa. (Heinrich tulee perältä, pussi kädessä).
HEINRICH. — Tuossa on ostokseni. Nyt minulla on kaikki. (Asettaa pussin laukkuunsa).
NICKEL. — Minä siis voin seisottaa myllyn, rouva Mathis?
CATHERINE. — Tee se, voithan syödä jäljestäpäin. (Nickel menee kyökinovesta, Annette tulee oikealta).
VI.
CATHERINE, HEINRICH, ANNETTE.
ANNETTE. — Hyvää iltaa, herra Heinrich.
HEINRICH (kääntyen sinnepäin). — Ah! Tekö siinä olette, neiti Annette; hyvää iltaa, hyvää iltaa!… Me puhuimme juuri äsken teistä.
ANNETTE. — Minusta?
HEINRICH. — Niin teistä, juuri teistä. (Hän asettaa laukkunsa penkille, sitten ihailevalla katsannolla). Voi kuinka te olette iloinen ja kauniisti puettu. Se on somaa, teidän voisi sanoa menevän häitänne viettämään.