Sanomalehtien sotilaallinen sensuurikin kuului everstiluutnantti Nicolaille ja hänen alaisilleen. Tämän, sodassa valitettavasti välttämättömän pahan olemukseen kuuluu, ettei se voinut ketään tyydyttää. Pidin valitettavana asiana, että ylimmän armeijanjohdon täytyi sitä harjoittaa, muut asianomaiset kun osoittivat pidättyväisyyttä.
Everstiluutnantti Nicolain toinen suuri työala oli salainen tiedonhankinta ja vakoilun torjuminen postia, sähkölennätystä ja kaukopuhelua valvomalla, raja- ja postisululla, ynnä taloudellisen vakoilun ja sabotagen (ilkivaltaisen turmelemisen) vastustaminen. Everstiluutnantti Nicolai on tietoineen hyvin palvellut ylintä armeijanjohtoa. Epätietoisuus kuuluu sodan luonteeseen. Ei vihollinenkaan paljon suuremmista apuneuvoistaan huolimatta saanut koskaan tietää, mitä meillä oli tekeillä. Se yllätettiin aina, paitsi 15 p:nä heinäkuuta 1918, jolloin teimme asiat sille liian helpoiksi.
Vihollista koskevain tietojen käsittely sotilaallista päätöksentekoa varten kuului "Vihollisarmeijat"-nimiselle osastolle, joka oli majuri v. Rauchin, kokeneen ja huolellisen yleisesikuntaupseerin johdossa. Hän täytti edesvastuullisen tehtävänsä. Tässäkin suhteessa yleisesikunta sai aikaan, mitä kohtuudella voitiin odottaa.
Vielä monta muutakin uskollista apulaista minulla oli esikunnassani;
mainitsen everstit v. Tieschowitzin ja v. Mertzin, majurit v. Waldowin,
Crantzin, v. Harboun, Hofmannin, Bartenwerfferin, Muthsin, kapteenit
Weverin, Gabrielin, Geyerin, v. Fischer-Treuenfeldin, v. Gosslerin, v.
Poseckin ja monta muuta.
Erikoisen toverilliset olivat yhteiset ateriamme suuremmassa piirissä. Kenraalisotamarsalkka piti hauskoista jutuista ja vilkkaasta keskustelusta. Minä otin siihen mielelläni osaa, mutta otin myös puheeksi palvelusta koskevat asiat. Luonnollisestikin pidettiin mitä tarkin huoli siitä, ettei tällöin keskusteltu suunnitelluista sotaliikkeistä.
Usein saapui vierailijoita, joko pöytään taikka vain virastohuoneeseen. Joskus oli vieraita erikoisen kriitillistenkin tilanteitten aikana. Muistan, kuinka lokakuussa 1914 Radomissa saimme luoksemme rakkaudenlahja-junaa tuovia herroja, jotka puhuivat Varsovan pian tapahtuvasta valloituksesta, vaikka minun jo täytyi ajatella peräytymistä sieltä. Semmoisissa tilaisuuksissa vieraat olivat raskas hermorasitus, mutta yleensä he tuottivat virkistystä.
Kauttamme matkustavilta upseereilta, jotka edustivat eri aselajeja ja rintaman kaikilla osilla olevia divisioneja, saimme kuulla, mitä armeijassa tapahtui, toisinaan paremminkin kuin suurista virallisista kertomuksista. Annoin mitä suurimman arvon läheiselle yhteydelle rintaman kanssa ja sain paljon herätyksiä, jotka aina otettiin varteen. Nämä sotilasvierailut olivat minulle erikoisen rakkaat ja arvokkaat.
Usein kävi luonamme Berliinistä ja liittovaltakunnista hallituksiin kuuluvia herroja. Valtiokansleri v. Bethmann-Hollweg kävi luonamme jo syksyllä 1914 Posenissa ja sitten helmikuussa 1915 Lötzenissä. Seuraavatkin valtiokanslerit kävivät usein meitä tapaamassa. Joskus kävi luonamme edusmiehiä. Sain aina sen vaikutuksen, että herrat mielellään olivat luonamme, mihin puolueeseen kuuluivatkin. Heille samoin kuin muillekin yksityisille henkilöille esitin sotilaallista asemaa ja ajatuksiani rauhasta tietenkin asian vaatimalla varovaisuudella.
Joskus tuli vieraiksemme suurteollisuuden, kaupan ja työnhakija- ja virkailijaliittojen edustajia, ja istuivat he pöytämme ääressä.
Saapui puolueettomia sotilasattasheita, puolueettomia upseerilähetystöjä, jotka kävivät rintamalla, kotimaisia ja ulkomaisia kirjeenvaihtajia ja myös sanomalehdentoimittajia, tiedemiehiä ja taiteilijoita.