Itäisen rintaman ylikomentajan pöydän ääressä istui erikoisen usein edustajia Itä- ja Länsi-Preussin kaikista osista.
Paljon ruhtinaita oli vierainamme.
Erityinen kunnia tietysti oli, kun Hänen Majesteettinsa Keisari kävi luonamme. Keskustelu silloinkin sujui vapaasti, meistä tuntui, että Hänen Majesteettinsa oli mielellään luonamme.
Minulle oli vieraiden saapuminen pöytämme ääreen aivan erikoisen mieluinen siitä syystä, että tällöin oli tilaisuus ottaa puheeksi kaikkia niitä kysymyksiä, jotka olivat pohdinnan alaisia. Näin minulle jälkeenpäin riitti enemmän aikaa muihin sotilaallisiin tehtäviini.
VI.
Armeijan johtaminen vaatii tahtoa ja ennakkohuoltoa, mutta se vaatii myös valtavan armeijajärjestön hallitsemiskykyä, joka voidaan saavuttaa ja säilyttää vain rautaisella työllä. Tähän on vielä lisättävä sotajoukkojen sielun ja vihollisen erikoisuuden käsittäminen. Tätä ei enää voi työllä hankkia, se sisältyy, kuten suunnattoman paljon muutakin, persoonallisuuteen. Imponderabilit käyvät sitä tärkeämmiksi, kuta suurempi on tehtävä. Luottamus ja voitonusko liittävät toisiinsa johtajat ja sotaväen.
Armeijaryhmäin ja armeijan ylikomennot antoivat meille itsetoimivaa ja asianymmärtävää apuaan meidän ylenmäärin vaikeassa tehtävässämme. Olimme niiden kanssa vilkkaassa ajatusten vaihdossa, mutta ratkaisu kuului meille. Ylimmän armeijanjohdon tuli myös vaikuttaa yhteensovittavasti ja pitää huolta käsityksen yhdenmukaisuudesta niillä suunnattoman monilla aloilla, jotka muodostavat armeijan elämän. Joukkojen tiheäin siirtelyiden vuoksi tämä oli erikoisen tärkeätä.
Näillä välttämättömillä rajoituksilla olivat komentoviranomaiset kukin käskypiirissään itsenäisiä. Tämä tuli näkyviin jyrkemmin sotatoimien aikana ja hyökättäessä kuin asemasodassa ja puolustettaessa. Oli luonnollisestikin taktillisia tilanteita, joissa yksityissuunnitteluissa komentoviranomaisten mielipiteet poikkesivat ylimmän armeijanjohdon käsityksistä. Ratkaisu silloin useinkin jäi paikallisten komentoviranomaisten asiaksi. Jouduin tämän kautta sisällisiin ristiriitoihin: jos ratkaisu johti menestykseen, iloitsin; jos vastoinkäymiseen, tunsin syyllisyyttä.
Suulliselle keskustelulle ja välittömien vaikutuksien hankkimiselle annoin mitä suurimman arvon. Mielelläni kävin rintamalla ja ensimmäisenä kenraalimajoitusmestarina käytin aina ylimääräistä junaa, jossa oli erikoinen työ- ja sähkölennätinvaunu. Virantoimitus ei keskeytynyt matkallakaan. Määrätyillä asemilla otettiin päiväraportit vastaan kuten päämajassakin ja tarpeen tullen asetuttiin koko maailman kanssa yhteyteen.
Persoonallinen suhteeni esikuntiin ja joukkoihin oli sopusointuinen.
Osakseni tuli paljon luottamusta.