Huolimatta kehoituksistani ei Turkki ryhtynyt vakaviin toimiin entisen araabilaispolitiikkansa muuttamiseksi. Ehkä jo olikin liian myöhä. Englannin raha teki loput. Araabialaiset kääntyivät yhä jyrkemmin Turkkia vastaan. Ihme oli, että Turkki melkein sodan loppuun saakka piti puoliaan Hedshasin radalla ja Medinassa.
Enverkin saapui jo syyskuun alussa Plessiin. Hän oli suurisuuntainen mies ja teki harvinaisen vaikutuksen. Hän oli Saksan uskollinen ystävä. Lämmin myötätunto yhdisti minut häneen. Sodankäyntiin nähden hänellä oli sotilaallista ymmärrystä. Mutta häneltä puuttui perustaa ja työaseet; samoin kouluutus. Hänen suuret sotilaalliset lahjansa eivät päässeet oikeuksiinsa. Turkkilaisten joukkojen lähettäminen Galitsiaan ja Romaaniaa vastaan johtui hänen oikeasta sotilaallisesta tunteestaan. Toiselta puolen hän vaati sotatarpeita semmoiset määrät, että niitä olisi ollut aivan mahdoton toimittaa perille. Suurin osa Sofian kautta Turkkiin menevistä junista käytettiin hiilen kuljetukseen Ylä-Schlesiasta Konstantinopoliin. Pyysin Enveriä, pyysin Talaatia, joka oli sangen huomattava mies, ja muita turkkilaisia viranomaisia, jotka kävivät luonamme, jos kuinka moneen kertaan edistämään hiilenkaivamista, joka näytti täysin mahdolliselta. Siten he olisivat saaneet tilaa sotatarpeiden kuljetukselle. Olen heidän kanssaan keskustellut rautateiden suuresta merkityksestä sodankäynnille ja osoittanut, kuinka Turkki voisi auttaa itseään. Osakseni ei tullut paljoa ymmärtämystä, ainakaan ei neuvojani otettu varteen. Mutta siitä huolimatta yhä vain vaadittiin, vaikkei voinutkaan olla näkemättä, ettei vaatimuksia otettaisi varteen. Turkki ei puolestaan tehnyt todellisuudessa mitään vuorikaivostensa ja rautateittänsä hyväksi.
Konstantinopolissa valta oli lujasti nuorturkkilaisten käsissä.
Väestö pysyi syrjässä.
Turkin tila ei minun ryhtyessäni toimeeni suinkaan näyttänyt ilahduttavalta, minun täytyi huolella ajatella Mesopotamiaa ja Palestiinaa.
V.
Meidän ja liittolaistemme välinen ajatuksenvaihto tapahtui molemmin puolin sotilasasiamiesten välityksellä, milloin ei suoranainen keskustelu ollut mahdollinen. Molemminpuolista yhteyttä Itävalta-Unkarin armeijan ylikomennon kanssa välitti saksalainen kenraali v. Cramon, joka hoiti erinomaisella taidolla ja suurella henkilökohtaisella hienotunteisuudella useinkin vaikeata tehtävätään. Hänen ansiostaan suhteemme Itävalta-Unkarin armeijan ylikomentoon kävivät yhä luottavammiksi. Itävalta-Unkarin sotilasasiamies Saksan suuressa päämajassa, sotamarsalkkaluutnantti v. Klepsch, ei joutunut samassa määrin etualalle. Hänkin oli erinomaisen sovelias henkilö, joka piti aina huolta siitä, ettei väärinkäsityksiä syntynyt, ja oli aina valmis toimimaan rikkomattoman aseveljeyden hengessä.
Keskusteluitamme Bulgaarian kanssa välitti etupäässä eversti, myöhemmin kenraali Gantshev, joka oli Bulgaarian sotilasasiamies luonamme. Erinomaisen älykäs ja tottunut mies, joka edusti taitavasti Bulgaarian etuja, pitäen samalla kuitenkin silmällä suuriakin näkökohtia. Hän oli liiton uskollinen kannattaja. Myöhemmin hän seurasi kuninkaallista herraansa hänen erottuaan Saksaan. Saksan sotilasasiamies Sofiassa, eversti v. Massow, jota tsaari piti suuressa arvossa, sai usein puuttua asioihin ja tuon tuostakin tasoittaa soraääniä, joita bulgaarialaisille ominainen luonnonlaatu helposti aiheutti.
Turkin sotilasvaltuutettu, kenraaliluutnantti Zeki pasha, oli ylhäismielinen osmani ja Saksan luotettava ystävä, joka edusti armeijaansa erinomaisen tahdikkaasti ja taitavasti. Saksan edustaja Konstantinopolissa, kenraali v. Lossow, oli erikoisen perehtynyt Turkin oloihin ja Enverin persoonallinen ystävä. Asiain luonteen mukaista oli, että käännyimme usein hänen puoleensa. Kun Turkin ylimmässä armeijanjohdossa saksalainen oli yleisesikunnan päällikkönä — ensin kenraali Bronsart v. Schellendorf, sitten kenraali v. Seeckt — muodostui yhteytemme sen kanssa erikoisen luottavaksi.
Kenraalisotamarsalkan ja minun tullessa Plessiin oli parhaillaan harkinnan alaisena kysymys yhteisestä sodanjohdosta neliliitolle taktillis-strateegisella alalla; minä kannatin sitä lämpimästi ja minulle tuotti tyydytystä, kun siitä pian tuli tosi. Hänen Majesteetilleen keisarille tuli kuulumaan viimeinen ratkaisu, kenraalisotamarsalkka sai määrätä "toimeksi saaneena". Käytännössä johto oli rajoitettu; meiltä puuttui selvä käsitys liittolaistemme armeijain sisäisestä arvosta, emmekä siitä syystä esim. voineet määrätä, että Itävallan rajalle Italiaa vastaan oli jätettävä vain niin ja niin monta divisioonaa. Käytännössä olivat molemminpuoliset välipuheet tarpeen; ja nämä välipuheet takasivat joka tapauksessa Saksan ylimmälle armeijanjohdolle jonkinlaisen arvovallan, joka osoittautui hyödylliseksi.