Tämä sai minun miettimään kannettavia suojapanssareita. Niitä jaettiinkin joukoille. Ne eivät kuitenkaan saavuttaneet suosiota, ne kun olivat liian raskaat.
Cambrain keskustelu oli ollut hyödyksi. Syvän vaikutuksen teki näiden kokoontuneiden päällikköjen ja esikunnanpäällikköjen hiljainen suuruus. Lähes kaksi vuotta he olivat nyt lännessä pitäneet puoliaan suurissa torjuntataisteluissa, sillä välin kuin kenraalisotamarsalkka ja minä olimme idässä saattaneet voittaa rohkeita hyökkäystaisteluita. Yhä vahvemmaksi kävi mielipiteeni, että valtakunnan hallitus oli saatava sodalle antamaan, mitä sodalle kuului. Ihmiset, sotatarpeet ja sielullinen voima olivat armeijalle elinkysymyksiä. Kuta kauemman sotaa kesti, sitä pakottavampana täytyi tämän tulla näkyviin. Kuta enemmän armeija vaati, sitä enemmän tuli kotimaankin antaa, sitä suuremmaksi kävi valtakunnan hallituksen ja etenkin Preussin sotaministeriön tehtävä.
Keskustelun jälkeen kutsuttiin meidät aterialle Baierin kruununprinssin luo. Hän oli sotamies velvollisuudentunnosta. Hänen taipumuksensa eivät olleet sotilaalliset. Suurella vakavuudella hän hoiti korkeata sotilaallista tointaan ja sen tehtäviä ja onkin oivallisten yleisesikunnanpäällikköjensä tukemana — alussa baierilaisen kenraali Krafft v. Dellmensingenin ja nyt kenraali v. Kuhlin — täyttänyt ne suuret vaatimukset, jotka ylipäällikölle on asetettava. Samoin kuin Saksan kannatti Baierinkin kruununprinssi sodan lopettamista ilman minkäänlaista voittoa, mutta suostuisiko entente siihen, sitä ei hänkään tiennyt. Suhteeni Baierin kruununprinssiin oli aina hyvä.
Württembergin herttua Albrecht, 4:nnen armeijan ylipäällikkö, joka niinikään oli läsnä, on jyrkempi sotilasluonne kuin molemmat kruununprinssit. Minulla on ollut harvoin ilo häntä tavata, mutta erikoisen mielelläni muistelen herätteistä rikasta keskusteluani hänen kanssaan. Hän oli persoonallisuus.
Iltapäivällä lähdimme Cambraista paluumatkalle Belgian kautta. Kenraalikuvernööri v. Bissing matkusti jonkun matkaa kerallamme. Sovimme hänen kanssaan, että miehitysjoukkojamme Belgiassa vähennettäisiin; pian tapahtuva joukkojen venyttäminen useissa kohdin länsirintamaa kehoitti pistämään sinne tänne väliin nostoväkijoukkoja. Samoin pyysimme häntä auttamaan, kun ryhdyttiin toteuttamaan aiottua sotatarpeiden hankintaa.
Seuraavana iltapäivänä keskustelin tästä asiasta matkalla herrain Duisbergin ja Krupp v. Bohlen u. Halbachin kanssa. Olin pyytänyt heitä tulemaan junalle. Raaka-ainetilanteeseemme nähden he pitivät sotatarpeittemme lisäystä aivan mahdollisena, kunhan vain työmieskysymys saataisiin ratkaistuksi.
9:nnen aamulla saavuimme jälleen Plessiin. Olin nyt perehtynyt asemaani ja tunsin työmaani. Valtava oli se toimiala, joka oli äkkiä minulle avautunut ja joka minulta vaati paljon semmoista, mikä tähän saakka oli ollut minulle aivan outoa. Minun täytyi tunkeutua syvälle sodankäynnin koneistoon ja kotimaan elämään, suuriin ja pieniin seikkoihin, ja samalla myös olla selvillä suurien maailmankysymysten probleemeista.
Entiset virkahuoneet — eräässä ruhtinaallisen linnan siipirakennuksessa — olivat käyneet liian ahtaiksi; uudet huoneet sisustettiin ruhtinas Plessin hallintorakennukseen. Muutimme herra Nassen, Plessin ruhtinaan omaisuuden hoitajan taloon. Säännöllinen työ alkoi.
VIII.
Ententen hyökkäystä jatkui syyskuun ja lokakuun ajan ja vielä kauemminkin muuttumattomalla voimalla, kuten olikin odotettavaa. Syyskuu oli erikoisen kriitillinen kuukausi. Meidän ei ollut helppo päästä Siebenbürgenissä alkamaan sotatoimia Romaaniaa vastaan.