Sommen taistelu, joka alkoi heinäkuun 1:senä suurisuuntaisella murtoyrityksellä, oli pyrkimyksessään pysyen jatkunut heinäkuun keskivaiheille saakka muuttumattomalla voimalla. Elokuun loppuun saakka entente oli taistelurintaman kaikilla osilla ryhtynyt uusiin laajoihin hyökkäyksiin mitä suurimpia voimia käyttäen pehmittääkseen meidät ensinnäkin perinpohjin. Romaanian sodanjulistuksen jälkeen alkoivat hyökkäykset jälleen mitä valtavimmalla voimalla ja entente ryhtyi taas suunnitelmallisesti murtoyritykseen. Ne taistelut, joita nyt taisteltiin, kuuluvat koko sodan valtavimpiin ja voittivat käytettyihin sotatarve- ja ihmismääriin nähden kaikki entiset hyökkäykset. Jo syyskuun 3:ntena alkoivat rynnäköt Sommen pohjoispuolella ja kestivät 7:nteen päivään saakka. Vihollinen tunkeutui asemiimme yhä syvemmälle. Syyskuun 5:ntenä ranskalainen kävi Sommen eteläpuolellakin hyökkäykseen leveällä rintamalla. Me menetimme useita paikkoja.
Pohjoisrannalla alkoivat taistelut uudelleen jo 9:ntenä päivänä ja kestivät 17:nteen, meidät työnnettiin yhä kauemmas taapäin. Vihollinen anasti Ginchyn ja Bouchavesnesin. 17:ntenä päivänä oli etelärannalla suurtaistelun päivä, Berny ja Deniécourt menetettiin. Sommen eteläpuolella taistelutoiminta hieman lauhtui, mutta vihollisen tykkituli jyrisi edelleen. Sommen pohjoispuolella taisteluja jatkui; 25:ntenä alkoi ankarista otteluista niin rikkaan Sommen taistelun valtavin kamppailu. Tappiomme olivat suuret; vihollinen anasti Rancourtin, Morvalin, Geudecourtin ja Comblesinkin, josta niin kiihkeästi oteltiin. 26:ntena menetettiin Thiepvalin luona kulmaus. 28:ntena yhä jatkuvat hyökkäykset menivät myttyyn.
Johtajilta ja joukoilta vaadittiin suunnattomia. Cambraissa luvatut joukkojen vaihdot ja länsirintamaa varten hahmoteltu vaihtosuunnitelma eivät enää likimainkaan riittäneet. Divisioonia ja muita joukkoja oli nopeammassa tahdissa työnnettävä Sommen rintamalle ja niiden tuli kestää siellä kauemmin. Yhä lyhyemmäksi kävi se aika, joka jäi virkistymiseen ja harjoituksiin levollisella rintamanosalla. Joukot kuluivat kulumistaan. Kaikki oli äärimmilleen pingoitettu! Plessissä oli hermojännityksemme valtava, yhä uusia apukeinoja oli keksittävä ja toimeen pantava. Tarvittiin kenraalien v. Gallwitzin, Fritz v. Belowin, v. Kuhiin, everstien v. Lossbergin ja Bronsart v. Schellendorfin rautaiset hermot mielenmaltin säilymiseen ja saapuvain apujoukkojen suunnitelmalliseen paikoilleen toimittamiseen, jota paitsi heidän kaikista vastoinkäymisistä huolimatta vielä piti pitää silmämääränään tilanteen parantamistakin. Mutta ennen kaikkea siihen vaadittiin sellaisia joukkoja kuin saksalaiset joukot ovat!
Lokakuussa hyökkäykset jatkuivat vähentymättömällä voimalla, etenkin taistelutantereen pohjoisella osalla. Vihollisen käyttämät keinot kävivät vieläkin voimallisemmiksi; kärsimme tappioita, mutta puolustuksen menestyksellinen varmistuminen kävi kuitenkin tuntuvaksi.
Suppiloseudussa Verdunin koillisrintamalla taisteltiin edelleen. Ranskalainen teki hyökkäyksiä, me pysyimme puolustuskannalla. Joukkomme kärsi paljon. Mutta siellä kokonaiskuva ei siitä huolimatta muuttunut.
Italian rintamalla teki Itävalta-Unkari syyskuun 14:nnen ja 17:nnen päivän välillä Italian armeijan 7:nnen, lokakuun 9:nnen ja 13:nen päivän välillä 8:nnen Isonzo-hyökkäyksen tyhjäksi; uusi hyökkäys oli odotettavissa.
Makedonian rintamalla oli entente syyskuun jälkipuoliskolla ryhtynyt Ostrowo-järven länsipuolella vastahyökkäykseen Florinan suuntaan ja tunkenut bulgaarialaiset takaisin ja työntänyt heidät aina heidän elokuullisiin lähtöasemiinsa saakka. Minä toivoin, että heillä olisi siellä ennakolta varustetut asemat. Mutta 11:nnen armeijan ylikomento, joka sillä välin oli siellä ottanut ylijohdon käsiinsä, antoi minulle kylläkin pian päinvastaiset tiedot. Bulgaarialaiset eivät olleet tehneet mitään. Tilanne oli tietenkin vakava ja eversti Gantsev valitti sangen liikutettuna, kuinka huonon vaikutuksen Monastirin menetys tekisi hänen bulgaarialaisiinsa. Miten paljon huonomman vaikutuksen vielä hänen bulgaarialaisensa tekivät meihin, sitä hän ei tahtonut ajatella. Heitä ei toistaiseksi voitu auttaa. Mutta minä olin tullut siihen johtopäätökseen, että Bulgaarian armeija oli otettava lujempiin käsiin, ja ehdotin sen vuoksi erikoisen armeijaryhmän muodostamista, jolla olisi saksalainen ylipäällystö, mutta joka kuuluisi Bulgaarian ylimmän armeijanjohdon alle. Tämä siihen suostui. Kenraali Otto v. Below lähti esikunnanpäällikkönsä kenraali v. Böckmannin keralla Kuurinmaalta ja ryhtyi Yskybissä johtamaan uutta armeijaryhmää.
Bulgaarian sotajoukon aseina Makedonian lakeudella oli lokakuun alkupuoliskolla vakava.
Itärintamalla ylin armeijanjohto ensinnäkin koetti toimittaa saksalaisia joukkoja Maros-joen rintamaosalle antamaan siellä jonkinmoista tukea Itävalta-Unkarin heikolle puolustukselle. Se oli ensimmäinen, mitä oli tehtävä. Päällikkyyssuhteet sodassa Romaaniaa vastaan oli lisäksi järjestettävä selvälle kannalle ja Karpaattien pohjoispuolellakin uusittava. Kun kenraali v. Conrad piti tärkeänä, että itävalta-unkarilainen komentoviranomainen johtaisi Siebenbürgenissä, muodostettiin Unkarissa uusi armeijaryhmä, jonka johtajaksi arkkiherttua Kaarle tuli ja hänen esikunnanpäällikökseen kenraali v. Seeckt.
Arkkiherttuan tähänastinen armeijaryhmä, lukuunottamatta Karpaateilla olevia joukkoja, joutui kenraali v. Boehm-Ermollin johtoon; samalla hän pysyi Itävalta-Unkarin 2:sen armeijan päällikkönä. Täten muodostettu armeijaryhmä joutui itärintaman ylipäällikön ylijohdon alaiseksi. Nyt oli vihdoinkin Karpaattien pohjoispuolella saatu aikaan selvä ja olojen vaatimusten mukainen johdonjako, johon jo niin kauan olimme pyrkineet. Tämä oli nyt käynyt välttämättömän tarpeelliseksi. Kenraali kreivi v. Bothmerin armeijan saksalaiset divisioonat, joiden kimppuun venäläinen herkeämättä ankarasti hyökkäsi ja joita oli pahoin kolhittu, kaipasivat vaihtamista semmoisiin itärintaman ylipäällikön vanhalla rintamalla oleviin divisiooniin, joiden oli tarvinnut vähemmin kestää. Vaihtaminen oli sangen hidasta työtä, se kun voitiin toimittaa vain juna junalta. Voimat olivat kaikkialla niin heikot, ettei jännitetyn sotatilanteen vuoksi ollut mahdollista yhdestä paikasta kerrallaan viedä pois kokonaisia divisioonia. Tätä oli sitä enemmän kartettava, kun itärintaman ylipäällikön täytyi irroittaa yhä uusia voimia Romaaniaa vastaan.