Lokakuun puolivälissä yleistilanne oli parantunut. Länsirintamalla se pysyi suuressa määrin vakavana, mutta sikäläisten voimain valtavilla ponnistuksilla pahimmasta ahdingosta päästiin.
Italian rintamalla oli torjuttu kaksi vihollisen voimallista hyökkäystä.
Makedoniassa täytyi vielä pelätä tappioita.
Romaanian armeija oli Dobrudshassa ja Siebenbürgenissä saanut tuntuvia iskuja. Muu itärintama kesti.
Ententen suunnitelma musertaa lopullisesti meidät syksyllä 1916, jolla suunnitelmalla vielä elo- ja syyskuussa näytti olevan hyvät toiveet, oli nyt toistaiseksi tehty tyhjäksi. Vielä eivät taistelut kaikilla rintamilla kuitenkaan olleet päättyneet. Vihollisenko voimat kestäisivät kauemmin, vai meidän, sitä emme silloin vielä tienneet, kuten nyt tiedämme, luodessamme silmäyksen taapäin. Romaania ei ollut vielä lyöty. Nyt olin täysin selvillä siitä, ettemme voisi mitenkään elää ja käydä sotaa ilman Romaanian viljaa ja öljyä, vaikka olisimmekin Galitsiassa venäläisten käsistä pelastaneet Drohobytshin öljykentät.
Sen jälkeen kun sotamarsalkka ja minä olimme tulleet ylimpään armeijanjohtoon, olimme astuneet valtavan askeleen eteenpäin ja toinen askel oli vielä astuttava; rintamat oli saatava kestämään ja Romaania oli voitettava, jotta voisimme edelleenkin elää. Vuosi 1917 alkoi, ennenkuin tämä päämäärä saavutettiin. Mutta silloin emme enää ajatelleet ententen 1916 vuoden suuren rynnistyksen torjuttuja vaaroja, vaan tunsimme uusia huolia katsellessamme ylenmäärin vakavaan tulevaisuuteen.
IX.
Toinen yritys, josta meidän täytyi lokakuun keskivaiheilla päättää, oli erinomaisen vakava.
Oli vaikea antaa Romaanialle isku rajavuorien poikki tai Tonavan yli; vielä vaikeampi oli saada kokoon uusia joukkoja sotatoimien jatkamista varten.
Olimme tietysti kaiken aikaa keskenämme harkinneet, miten sotatoimia Romaaniaa vastaan oli jatkettava. Edullisin liike oli molempain armeijaryhmäin samanaikainen eteneminen, sisäsiipi Galatzia kohti. Mackensenin armeija etenisi Tonavan suistamoa kohti, Galatzin alapuolella, ja arkkiherttua Kaarlen armeijaryhmä Serethiä kohti, Galatzin yläpuolella. Sisempiä sivustoja suojattaisiin. Tuloksena olisi ollut Romaanian armeijain pääosan tuhoaminen Valakiassa ja alueen valtaus, joka oli erinomaisen rikas juuri niistä sotatarpeista, joita meiltä puuttui. Tämä kaunis suunnitelma oli iskenyt asianomaisten johtajain ja minunkin päähäni.