Suurella innolla antauduin rykmenttini kehittämiseen ja minulla oli se tyydytys, että se on vihollista vastassa kuntonsa osoittanut. Minulle tuotti syvää iloa, että minut sodan kuluessa asetettiin siihen à la suite ja myöhemmin nimitettiin sen päälliköksikin. Erotessani rykmentti sai nimensä minun mukaani. Fysilierirykmentti kenraali Ludendorff on ylpeyteni.
Huhtikuussa 1914 siirrettiin minut Strassburgiin, jossa kenraali v. Deimling johti vilkasta sotilaallista elämää. Brigaadinkomentajan asema oli tuiki toinen kuin rykmentinkomentajan asema Düsseldorfissa. Puuttui välitön yhdessäolo sotaväen ja upseerikunnan kanssa. Työni kuului kokonaan opetusalalle. Minulla oli vielä ilo ennen sodan puhkeamista esitellä brigaadini esimiehilleni Bitschin harjoituskentällä.
Tuli kysymykseen minun uudelleen käyttämiseni ylimajoitusmestarina suuressa yleisesikunnassa. Minulle annettiin yleisesikuntatöitä. Toukokuussa tein suuren yleisesikuntamatkan, joka alkoi Breisgaun Freiburgissa ja päättyi Kölniin. Hänen Keisarillinen Korkeutensa Kruununprinssi otti siihen osaa. Vakaasti ja innokkaasti hän antautui tehtäviinsä ja osoitti samalla hyvää sotilaallista älyä ja suurien tilanteiden käsitystä. Elokuussa minun piti johtaa niin sanottua "jauhomatkaa", jolla armeijan muonitusta harkittiin strateegiselta kannalta.
Itävalta-Unkarin nootti Serbialle heinäkuun lopulla säikäytti Strassburgissa minuakin. Sen vakavuuden täytyi olla jokaiselle selvä. Pian kävi sota varmaksi. Diplomatia asetti Saksan armeijan ratkaistavaksi sanomattoman vaikean tehtävän. Suurella jännityksellä käänsin katseeni Berliiniin ja tunsin nyt, että seisoin syrjässä kaikista suurista tapauksista.
III.
Elok. 1 p:nä annettiin käsky panna armeija liikekannalle. Vaimoni matkusti heti Berliiniin, kaikkien upseeri- ja virkamiesperheitten kun täytyi lähteä Strassburgista. Emme ole neljänä sotavuotena voineet laittaa itsellemme omaa kotia. Sangen harvoin, kuin ohimennen vain, saatoin tavata vaimoani. Perheeni on saanut kärsiä tämän valtavan ajan, palvelus kun pysyvästi kiinnitti minut.
Elok. 2 p:nä matkustin varhain hevosineni Kölnin kautta Aacheniin, jonne illalla saavuin. Liikekannallepanomääräykseni mukaan tuli minusta 2:sen armeijan ylimajoitusmestari; ylipäällikkö oli kenraali v. Bülow, esikunnanpäällikkö kenraali v. Lauenstein.
Menin ensinnäkin kenraali v. Emmichin luo, jonka tehtävä oli muutamilla nopeaan liikkeelle lähteneillä seka-jalkabrigaadeilla yllättämällä vallata Liègen linnoitus. Näissä joukoissa ei vielä ollut täyttä sotalukua. Armeijalle oli täten avattava tie Belgiaan. Aachenissa asuin Hotel Unionissa.
Elok. 3:ntena saapui kenraali v. Emmich. Näin hänet ensi kerran. Syvä kunnioitus yhdisti minut siitä pitäen tähän etevään sotilaaseen hänen kuolemaansa saakka. Hänen esikuntapäällikkönsä oli eversti kreivi v. Lambsdorff, oiva upseeri, joka sekä Liègen luona ett myöhemminkin kunnostautui erinomaisesti.
Elok. 4:ntenä varhain marssittiin Belgian rajan poikki, samalla kuin Berliinissä valtiopäivät isänmaallisella mielenosoituksella antoivat hallitukselle kannatuksensa ja läsnäolevat puoluejohtajat valtaistuinpuheen lukemisen jälkeen juhlallisesti kädenlyönnillä lupasivat keisarille ehdotonta uskollisuutta myötä- ja vastoinkäymisessä. Samana päivänä olin Visessä, aivan Hollannin rajan läheisyydessä, ensimmäisen kerran taistelussa. Oli aivan ilmeistä, että Belgia jo kauan oli varustautunut tulomme varalta. Tiet oli niin suunnitelmallisesti hävitetty ja suljettu, että se oli ollut mahdollista vain pitkällisen työn kautta. Belgian lounaisrajalla emme huomanneet nimeksikään tämmöisiä sulkuja. Miksi ei Belgia Ranskaa vastaan ryhtynyt samanlaisiin varokeinoihin?