17:nnen armeijan oli siis hyökättävä Croisillesin—Moeuvresin kohdalta, 2:sen ja 18:nnen armeijan Villers-Guislainin ja La Fèren väliltä; 17:nnen ja 2:sen armeijan piti tehdä kevennyshyökkäyksiä toistensa hyväksi ja sisäsiivillään katkaista Cambrain kaaressa olevalta viholliselta paluu ja sitten murtautua Croisillesin ja Péronnen välillä läpi. 18:nnen armeijan tehtävänä oli yhdessä 2:sen armeijan äärimäisen vasemman siiven kanssa lähettää hyökkäysjoukkoja eteläänpäin. Armeijain voimasuhteet ja niiden varustaminen hyökkäysvaunulla oli saatettu näiden tehtävien mukaisiksi.
17:nnen ja 2:sen armeijan tuli suorittaa pääratkaisu kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmään kuuluvina. 18:s armeija siirtyi Saksan kruununprinssin armeijaryhmään. Minulla oli mielessäni marraskuussa 1914 tehty Puolan-retki ja pidin siksi tärkeänä saada mahdollisimman laajasti vaikuttaa taistelun kulkuun. Se kävi vaikeaksi, kun vain yksi armeijaryhmä oli johtavana; silloin toiminta kulki liian helposti joka asiassa korkeamman viraston vaikutuksen mukaan. Saksan kruununprinssin armeijaryhmän apukeinoja oli käytettävä hyökkäyksen hyväksi mahdollisimman laajassa mitassa. Ylläesitetty komennon jako teki sen helpommaksi. Lisäksi tuotti kenraalisotamarsalkalle ja minulle myös inhimillistä iloa saada hänen keisarillinen korkeutensa kruununprinssi mukaan ensimmäiseen suureen hyökkäykseen lännessä, kun strateeginen tilanne sitä vaati. Dynastiset seikat eivät toimintaani määränneet. Tunnen syvää uskollisuutta kuningastani kohtaan, mutta olen riippumaton mies enkä mikään liehakoitsija.
Edellytettiin, että hyökkäys laajenisi pohjoisessa Arrasin suuntaan, etelässä Oisen vasemmalle rannalle.
Harhaanjohtohyökkäyksiä tehtiin, samoin esitöitä tulevia hyökkäyksiä varten:
kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmässä Ypernin ja
Lensin välillä,
Saksan kruununprinssin armeijaryhmässä etupäässä Reimsin
ja Argonnien välillä,
vastamuodostetussa v. Gallwitzin armeijaryhmässä Verdunin
vanhoilla taistelukentillä,
ja herttua Albrechtin armeijaryhmässä Lothringenissa olevan
Saarburgin ja Markirchin välillä ja Sundgaussa.
v. Gallwitzin armeijaryhmä muodostettiin, kun Saksan kruununprinssin armeijaryhmä oli venynyt St. Quentinin suunnalle ja sen huomio joutui liian kauas Verdunistä. Kenraali v. Gallwitz johti välittömästi 5:ttä armeijaansa, sen ohella armeijaosasto C:tä.
Herttua Albrechtin armeijaryhmään siirrettiin Lothringeniin 19:nnen armeijanylikomennon nimellä saksalainen eteläarmeijan ylikomento, jonka päällikkönä oli kenraali v. Bothmer ja esikunnanpäällikkönä eversti v. Hemmer; viimeksimainittu oli jo idässä samanlaisessa asemassa osoittanut kuntoaan; armeijanylikomento A otti hoitaakseen Saarburgin—Markirchin välin.