3) 18:s armeija hyökkää Oisen länsipuolella, päävoimat
Compiègnea kohti.
Näin leveällä rintamalla ei hyökkäys voinut tapahtua samaan aikaan, koska osan tykistöämme, joka oli ollut mukana maaliskuun 21:sen taistelussa, oli täytynyt jäädä kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmään puolustusta varten.
Ei voinut tietää, miten pitkälle hyökkäyksellämme pääsisimme. Minä toivoin, että se saisi aikaan vihollisvoimain heikennyksen, joka tekisi mahdolliseksi hyökkäyksen jatkamisen Flanderissa.
Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän tuli pysyä pelkän puolustuksen kannalla ja voimistua, mutta samalla kuitenkin tehdä hyökkäysvalmistuksia Flanderissa ja toimia koko rintamalla huomion harhaanjohtamiseksi. Odottaa sopi, että sen divisioonat, jotka maalis- ja huhtikuun taisteluissa olivat kärsineet vaurioita ja heikentyneet nyt koittavan lepoajan kuluessa toipuisivat ja että parantuneiden paluu ja joku määrä lisäväkeä jälleen täydentäisi sen rivit. Jos vihollinen oli pakotettu keräämään Saksan kruununprinssin armeijaryhmää vastaan suurempia voimia, niin silloin oli hyökkäyksen jatkaminen Flanderissa mitä sopivin sotaliike.
Myös muilla länsirintaman osilla, joilla ei aiottu ryhtyä hyökkäykseen, oli hyökkäysvalmistuksia yhä jatkettava.
Luonnollisesti oli uusissa asemissa olevien joukkojen kaikkialla ensin valmistettava nämä asemat puolustuskuntoon.
Kaikissa armeijoissa oli lepoa nauttivista miehistä ja hevosista pidettävä hyvää huolta. Asemissa olevia joukkoja ei tietystikään voitu säästää niin paljon kuin olisin suonut. Uusilla rintamilla olevien joukkojen asema oli vaikea. Vihollisen puolella eivät olosuhteet olleet paremmat; tosin olivat vihollisen majoitusolot useissa kohdin edullisemmat kuin meidän, etenkin verrattuna meidän Sommen taistelukentällä oleviin joukkoihimme. Tämä johtui asian luonnosta. Me koetimme poistaa tämän epätasaisuuden ampumalla monia paikkakuntia kauaskantavilla tykeillämme ja heittämällä pommeja. Rauhallisilla rintamilla 7:nnestä armeijasta Sveitsin rajaan asti lepäsivät joukkomme asemissaan, olipa niillä aikaa harjoittaa pataljoonia, jalkaväkirykmenttejä ja tykistöä patterittain. Samalla kuin pidettiin huolta kurin lujittamisesta, vallitsi vilkas harjoitustyö koko armeijan selkäpuolella ja useissa kohdin rintamaa.
Joukkojen varustamista jatkettiin yhä suurempaa täydellisyyttä kohti. Jalkaväkikomppaniat, joilla tähän asti oli ollut 4 kevyttä konekivääriä, saivat viidennen, ja myös parannettuja kiväärigranaatteja. Kolonnille ja kuormastolle annettiin konekiväärejä, joilla ne voivat puolustautua lentohyökkäyksiä vastaan; tykistön varustaminen niillä saatiin vähitellen suoritetuksi.
Ensimmäiset tankkikiväärit saapuivat; ne olivat tehokkaita, mutta valitettavasti hyvin raskaita ja vaativat käyttäjikseen 2 miestä. Siten menetettiin taas yksi kiväärimies.
Miehistön muonitus oli riittävä, mutta ei ollut vihollisen muonitukseen verrattavissa. Elintarvesuhteet kääntyivät edullisiksi; hevoset saivat kylliksi ravintoa ja saattoivat voimistua. Vilja-annos oli vain niukka. Terveysolot olivat tähän asti olleet hyvät. Ensimmäiset espanjantautitapaukset ilmestyivät; sotilaslääkärien taholta ne selitettiin lieviksi.