Liittoutuneiden rintamain muilla osilla Euroopassa ei ollut syntynyt mitään sanottavaa taistelutoimintaa, vain Ohrida-järven länsipuolella oli itävalta-unkarilaisten joukkojen ollut vetäydyttävä taaksepäin kesä- ja heinäkuussa Beratiin saakka pohjoisessa.
Arvostelu Bulgaarian toimivasta armeijasta muuttui nyt vähän edullisemmaksi. Mieliala parani, kun vaatelähetykset ja muonitusapua saapui. Kenraali v. Scholtz oivalsi aseman vakavuuden. Hän valitti myös sitä, että armeija yhä enemmän sekaantui poliittiseen puolue-elämään, jota pelattiin Radoslavovia vastaan. Hän olisi mielellään tahtonut lisää saksalaisia joukkoja, mutta kun niitä tarvittiin länsirintamalla, täytyi Makedoniassa tulla toimeen ilmankin niitä. Ylin armeijanjohto ja armeijaryhmänkomento laskivat voivansa ryhtyä paikallisiin vastahyökkäyksiin, jos vihollinen mahdollisesti koettaisi edetä. Sillävälin muodostetut bulgaarialaiset reservijoukot tarjosivat jonkinmoista turvaa suuren hyökkäyksen varalta.
Palestiinassa olivat paikalliset englantilaisten hyökkäykset menneet myttyyn, Mesopotamiassa Mosuliin saakka edenneet englantilaiset osastot perääntyivät. Sitä vastoin näyttivät englantilaisten voimat vahvistuvan Pohjois-Persiassa ja Kaspianmeren etelärannalla. Turkkilaiset olivat yhä edelleen asemissaan Täbriksen ympärillä ja aivan lähellä Bakuta.
Itärintamalla ei asema ollut muuttunut. Tilanne oli hyvin häilyvä. Kaikki taisteluvoimat, joita Yhdysvallat lähettivät Ranskaan huhti-, touko- ja kesäkuun kuluessa, arvioitiin tarjollaolevien lähteiden mukaan noin 15 divisioonaksi. Tällä hetkellä saattoi Ranskassa olla kaikkiaan 20 amerikkalaista divisioonaa. Ja se oli enemmän kuin minä olin pitänyt mahdollisena. Se ylivoima, joka meillä maaliskuussa oli divisioonain lukumäärään nähden, oli siten tasoittunut. Voimasuhteet olivat meille käyneet mieslukuun nähden sitäkin epäedullisemmiksi kun amerikkalaisissa divisioonissa oli kaksitoista vahvaa pataljoonaa. Mutta lukumäärältämme heikompinakin me olimme tähän asti pysyneet aseman herroina taistellessamme niitä joukkoja vastaan, jotka olivat pitemmän aikaa olleet Ranskassa. Ei ollut luultavaa, että nämä nopeasti muodostetut, vähemmin harjoitetut joukot taistelisivat paremmin kuin vanhat divisioonat. Mitään vihollista ei saa halveksia, mutta sen voimia ei saa myöskään arvioida liian suuriksi. Kuinka me muuten olisimme voineet hyökätä venäläisten kimppuun 1914 ja voittaa heidät! Niin kauan kuin meidän joukkomme säilyttäisi sisäisen voimansa, selviäisi se jokaisesta vihollisesta, sitä vahvemmista amerikkalaisista divisioonistakin, vaikkakin niiden hermot olivat vähemmin kuluneet kuin jo pitkät ajat taistelussa olleiden armeijain. Mutta sangen paljon vaikutti se, että vastasaapuneet amerikkalaiset apujoukot saattoivat vapauttaa ranskalaisia ja englantilaisia osastoja hiljaisilta rintamilta. Tällä seikalla oli äärettömän suuri merkitys; se on omiaan selittämään Yhdysvaltain lähettämien sotavoimien vaikutuksen sodan ratkaisuun. Amerikasta tuli näin sodan ratkaiseva voima.
Kenraali Foch oli kesäkuun 15:ntenä suuresti kuluttanut reservejään; selvää oli, että Ranskan armeija oli ylenmäärin lujilla. Kevääseen mennessä se oli hajoittanut vain harvoja pataljoonia. Nyt Ranska kokosi enemmän kuin edellisinä vuosina siirtomaittensa runsaita reservijoukkoja taisteluun. Varmaa oli, että se koettaisi voimistua sillä väliajalla, joka tarvittiin ennen uutta hyökkäystä. Englannin armeija oli saanut nauttia lepoa toukokuun puolivälistä; siinä oli varmasti tehty parannuksia, joskaan ei ollut luultavaa, että se voimistuisi nopeammin kuin kruununprinssi Rupprechtin joukot, vaikka sen elinehdot olivatkin paremmat. Sitä tosiasiaa ei näet käy kieltäminen, että ententen armeijain muonitus oli huomattavasti parempi kuin meidän joukkojemme.
Belgian armeijassa oli meidän flaamilaispropagandamme saanut jalansijaa. Meidän puolellemme alkoi tulla usein karkulaisia, joiden kertomuksista kävi ilmi, että mieliala Belgian armeijassa muuttui suopeammaksi meitä kohtaan flaamilaisliikkeen vuoksi.
Meidän armeijallamme oli kärsimyksiä. Espanjantauti raivosi kaikkialla ja se tuotti erittäin suurta tuhoa kruununprinssi Rupprechtin joukoissa. Minun oli raskasta ottaa vastaan joka aamu esikunnanpäällikköjen ilmoitukset lukuisista kuolemantapauksista ja heidän valituksensa joukkojen heikkoudesta, jos englantilaiset nyt ryhtyisivät rynnäkköön. Heidän valmistuksensa eivät kuitenkaan olleet vielä niin pitkällä. Sairaustapauksetkin vähenivät. Ne jättivät kuitenkin usein jälkeensä suuremman heikkouden kuin lääkärit otaksuivat. Vähitellen parani miehistön tila pitkän levon jälkeen. Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän pataljoonat saavuttivat yleensä tyydyttävän voiman, joka ei ollut paljoa jälessä englantilaisten voimasuhteista. Vain harvat divisioonat eivät jaksaneet kohota. Saksan kruununprinssin joukkoja olivat taistelut tietysti kovasti kuluttaneet. Täydennystä oli saatavissa siinä määrin, että saatoin toivoa saavani pataljoonat, vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, levon aikana sellaiseen kuntoon, että ne taisteluteholtaan olisivat täysin ranskalaisten pataljoonien tasalla.
Pataljoonat olivat tulleet heikommiksi, mutta niillä saattoi yhä vieläkin käydä taisteluun vihollisen taivuttamiseksi rauhaan; muuta keinoa siihen ei ollut.
Yhä uudelleen palautuivat ajatukset siihen, olisiko hyökkäys tehtävä Flanderissa. Täällä oli yhä vielä vahvoja englantilaisia reservijoukkoja, vaikka ranskalaiset divisioonat olikin ollut vedettävä täältä pois Saksan kruununprinssin armeijan taistelujen painosta. Hyökkääminen tällä kohtaa oli kuitenkin vielä liian vaikeaa. Meidän täytyi siirtää se tuonnemmaksi.
Useimmat vihollisen reservijoukot olivat 18:nnen ja 7:nnen armeijan muodostamassa kaaressa Pariisiin päin, jota vastoin Château-Thierrystä Verduniin päin oli vain heikkoja voimia. Ylin armeijanjohto tahtoi nytkin hyökätä siellä, missä vihollinen oli heikko. Se suunnitteli sitä varten rynnäkköä, joka tehtäisiin heinäkuun keskivaiheilla Reimsin kummallakin puolen. Sen kautta myös saataisiin paranemaan 7:nnen armeijan selkäpuolen yhteys Aisnen ja Marnen välillä. Kun täällä päästäisiin etenemään, heittäisimme me tykistö-, miinanheittäjä- ja lento-osastoja Flanderin rintamalle ryhtyäksemme sitten, jos mahdollista, kaksi viikkoa myöhemmin täällä rynnäkköön. Luultavaa oli, että vihollista kävi ratkaisevasti heikontaminen Flanderissa, jos taistelu Reimsin luona onnistui.