Supistaakseen kuljetuksen vähiin ja hankkiakseen tarpeellisen tykistön kumpaakin suurta hyökkäystä varten, ylin armeijanjohto asetti jälleen useihin paikkoihin kenttätykistöön asereservistä viidennen ja kuudennen tykin. Jonkun ajan kuluttua voivat patterit käyttää lisättyä tykkilukua ilman että niiden miehistöä lisättiin. Myöskin idästä siirrettiin tykistöä tänne. Hyökkäysaikaan nähden ei ylimmällä armeijanjohdolla ollut varaa valita. Heinäkuun puoliväliin voi joukkojen siirto ja muut valmistelut hyökkäystä varten olla loppuunsuoritetut Reimsin kummallakin puolen. Joukkojen levähdykseksi olisin mielelläni tahtonut enemmän aikaa. Se riitti töin tuskin; pitennys olisi koitunut myös viholliselle hyödyksi. Me päätimme pitää tästä ajasta kiinni ja varata elokuun alkupäivät Flanderin rynnäkköä varten. Joukkojen kerääminen hyökkäyksiä varten heikonsi luonnollisesti jossain määrin muita rintamia. Niin paljastui 18:nnessa armeijassa ja 9:nnen armeijan oikealla sivustalla Oisen ja Aisnen välillä muutamia heikkoja kohtia, jota vastoin kruununprinssi Rupprechtin koko armeijaryhmä ja 7:s armeija Aisnen eteläpuolella pysyivät lujina.

Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän takana oli jo lujia varajoukkoja, ne olivat levänneet jo pitemmän ajan. Saksan kruununprinssin armeijaryhmän oli muodostettava ne uudestaan siirtämällä pois divisioonia 18:nnesta ja 7:nnestä armeijasta, ne kun olivat uupuneet, v. Gallwitzin ja herttua Albrechtin armeijaryhmien täytyi luovuttaa levänneitä joukkoja rasittuneita vastaan. Nyt oli taas tärkeätä kohottaa sotajoukon voimia ja valmistaa sitä lähestyviin hyökkäyksiin. Rintamalla ja rintaman takana vallitsi samanlainen elämä kuin aikoinaan ennen toukokuun 27:nnen hyökkäystä.

VII.

Reimsin hyökkäys lähti terveeltä pohjalta. Me päätimme ryhtyä siihen siinä lujassa uskossa, että sen täytyi onnistua. Sotilaat olivat Saksan kruununprinssin armeijaryhmän viimeisessä taistelussa taistelleet niin hyvin kuin suinkin saattoi. Joukot olivat osoittautuneet vihollista etevämmiksi, mikä juuri oli tärkeintä, kunhan sitä käytettiin niiden erikoisominaisuuksia ja sisäistä luonnetta vastaavalla oikealla tavalla.

Vakavasti punniten olin harkinnut, olisiko meidän, katsoen sotajoukon tilaan ja täydennysmahdollisuuksiimme, edullisinta siirtyä puolustukseen. Hylkäsin tällaisen ajatuksen. Lukuunottamatta sitä epäedullista vaikutusta, jonka se tekisi liittolaisiimme, pelkäsin, että joukkomme kestäisivät huonommin puolustusta, joka salli vihollisen paremmin kerätä suunnattomat varustuksensa eri taistelukentille, kuin hyökkäystaisteluja. Nämä eivät asettaneet sotamiehille niin suuria vaatimuksia kuin puolustustaistelut eivätkä myöskään tuottaneet runsaampaa tappiota. Hyökkäys merkitsi niin suunnatonta siveellistä voittoa, ettemme voineet vapaaehtoisesti luopua sitä yhä edelleen käyttämästä. Sotajoukon kaikki heikkoudet paljastuvat ehdottomasti paljon selvemmin puolustuksessa.

Nyt alkoi yhä useammin saapua rintamalta tietoja siitä, miten kotimaassa vallitseva henki vaikutti turmiollisesti armeijaan, toisaalta taas puhuttiin kotimaassa yhä enemmän armeijan huonosta hengestä. Armeijassa valitettiin myös vihollisen propagandaa. Se ei voinut olla vaikuttamatta, kun armeija kotimaasta käsin tehtiin sille vastaanottavaiseksi. Niinpä neljäs armeija teki seuraavan ilmoituksen. Vihollinen käytti propagandatarkoituksiinsa ruhtinas Lichnowskyn lentokirjasta, joka syytti minulle aivan käsittämättömällä tavalla sodan puhkeamisesta Saksan hallitusta, kun taas Hänen Majesteettinsa ja valtakunnankansleri yhä uudelleen selittivät, että entente-vallat olivat yksinään vastuussa siitä. Keisarin lausuntoja oli asetettu kirjasessa asianomaisiin kohtiin, joissa ne osoitettiin paikkansapitämättömiksi. Vaikutuksen tehostamiseksi oli kirjaseen liitetty erään riippumattoman sosiaalidemokraattisen puolueen lehden kirjoitus, jonka oli annettu lausua julkisesti samoja kansalle turmiollisia mielipiteitä kuin ruhtinas Lichnowsky. Ei ihme, että ampumahaudassa elävän sotilaan pää joutui pyörälle kaikesta, kun ruhtinas Lichnowsky sai liikkua vapaana ja kun rangaistuksetta voitiin painattaa sellaisia mielipiteitä. Olin jo pyytänyt valtakunnankansleri t:ri Michaelista ryhtymään toimenpiteisiin ruhtinas Lichnowskya vastaan. Sotilasviranomaisten puolelta oli jo kapteeni v. Beerfelde asetettu syytteeseen kirjan levittämisestä. Mutta kun kirjan tekijä sai olla rauhassa, ei kapteeni v. Beerfeldeä voitu mitenkään rangaista. Käännyin vielä kerran valtakunnankanslerin puoleen ja selitin hänelle, että sotilaalliselta kannalta, joukkojen tähden, joiden täytyi olla valmiina yhä edelleen taistelemaan ja kuolemaan meidän hyvän asiamme puolesta, oli välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin ruhtinasta vastaan. Hänen Majesteetilleen tein saman ilmoituksen. Ei ryhdytty mihinkään. Ruhtinas Lichnowsky saa bolshevikkien ja monien muiden mukana säilyttää sen surullisen maineen, että he ovat höllittäneet armeijan kuria. Näihin aikoihin lausui Clemenceau: "me saavutamme voiton, jos julkiset viranomaiset ovat tehtävänsä tasalla." Ranskassa ne olivat tehtävänsä tasalla, mutta kuinka oli laita meillä? Olen tässä maininnut vihollisen propagandaan kuuluvan tapauksen, joka saattoi käydä tehokkaaksi vain sen kautta, että julkiset viranomaiset meidän maassamme eivät tajunneet tämän sodan rautaista pakkoa.

Armeija suorastaan vajosi vihollisen propagandakirjallisuuden hyökyihin, jonka tuottama suunnattoman vakava vaara oli selvästi havaittu. Ylin armeijanjohto lupasi palkintoja tällaisen kirjallisuuden luovuttamisesta, mutta tällä ei enää ollut autettavissa, että se sitä ennen oli myrkyttänyt meidän sotamiestemme sydämet. Vihollisen harjoittamaa propagandaa voitiin vastustaa todella tuloksellisesti valitettavasti vain hallituksen avulla. Isänmaallinen valistustyö ei siihen yksin riittänyt.

Sillä oli kylläkin masentava vaikutus, ettei kumpikaan niistä suurista hyökkäyksistä, jotka juuri olivat päättyneet, ollut vienyt ratkaisuun. Mutta me olimme kuitenkin saavuttaneet menestystä, sen sotilas tiesi. Pettymystäkin oli, tässä maailmansodassa sitä oli mahdotonta välttää; mutta syy meidän henkisen sotakuntoisuutemme laskemiseen ei ole siinä, se palautuu hyvin paljon kauemmas. Pettymykset tuntuivat vain kahta vertaa katkerammilta, kun niitä oli meidän henkisessä mielentilassamme mahdoton voittaa. Muuten ei suinkaan usko sodan onnelliseen loppuun ollut vielä sammunut.

Armeijan mieliala huononi huomattavasti, kun Venäjältä sotavankeudesta palanneet sotamiehet kutsuttiin jälleen riveihin pitemmän loman jälkeen. Heidän mukanaan tuli osittain huonoa henkeä; aluksi he kieltäytyivät yleensä menemästä rintamalle, he olivat siinä uskossa että he pääsivät taistelemasta, kuten Englannista ja Ranskasta vaihdetut sotavangitkin. Graudenzissa oli syntynyt hyvin vakavia mellakoita.

Beverloossa paljastui muutamien satojen elsassilaisten tekemä salaliitto paeta Hollantiin. Kun miehistöä yhä jatkuvasti siirrettiin idästä, oli minun pakko lähettää elsass-lothringenilaisia jälleen länsirintamalle. Heitä otettiin tänne vastahakoisesti. Myös se täyteväki joka vapautui erikoisaselajeista, astui suureksi osaksi vain pakosti jalkaväkeen. Monikin tunsi nyt joutuvansa vaaraan, jolta hän tähän asti oli välttynyt.