Kysymys täytejoukoista piti meitä jatkuvasti jännityksessä. Minä sain tilaisuuden kuvata varaväkikysymyksen huolestuttavan tilanteen yksityiskohtaisesti Hänen Majesteetilleen. Oli lausuttu toivomus n.s. Aasian-joukkojen vahvistamisesta, jotta Jerusalem voitaisiin valloittaa uudelleen, samoihin aikoihin kuin minä täytemahdollisuuksiimme katsoen olin sopinut Enverin kanssa saksalaisten joukkojen vähentämisestä ja kieltänyt lähettämästä enää miehistöä Palestiinaan.
Valtakunnankanslerille ylin armeijanjohto teki uudelleen samat ehdotukset täytejoukon hankkimisesta, jotka se oli syksyllä 1916 ja syksyllä 1917 tehnyt. Lähetin eversti Bauerin Berliiniin asiaa koskeviin neuvotteluihin. Emme saaneet tässä asiassa tarpeellista tukea sotaministeriön puolelta. Kesäkuun lopulla neuvoteltiin kaikista yllämainituista kysymyksistä uudelleen Spaassa; neuvotteluihin ottivat osaa valtakunnankansleri, kenraalisotamarsalkka, sotaministeri ja minä. Minä liityin eversti Bauerin Berliinissä esittämään kantaan ja koetin todistaa, että täydennysväen hankkiminen oli käynyt vakavaksi välttämättömyydeksi, ehdotin, että ryhdyttäisiin mitä ankarimpiin toimenpiteisiin kotona olevia piileskelijöitä ja karkureita vastaan ja toimittaisiin ennen kaikkea kansan taisteluhalun kohottamiseksi. Viittasin samalla niihin vaaroihin, joita osa sanomalehdistöämme, vihollisen harjoittama salakiihoitus ja bolshevismi kasvattivat.
Kaikista näistä kohdista puhuin paljon useammin kuin mitä tässä olen esittänyt. — Tälläkin kertaa luvattiin minulle paljon. Mutta olosuhteet eivät muuttuneet. En tiedä pitivätkö herrat ilmoituksiani liioiteltuina vaiko "militarismini" purkauksina. Ei toteuttanut sotavirasto edes toivomustani, että työnantajille ja työntekijöille selitettäisiin yhteisissä neuvotteluissa, kuinka välttämätöntä oli saada lykkäystä saaneet sotapalvelukseen.
Olin koettanut uudelleen käyttää menestystämme rauhanliikkeen vahvistamiseksi vihollisen taholla. Valtakunnankanslerille oli tästä asiasta lähetetty kirjelmä. Hän kutsui kesäkuun 19:ntenä eversti v. Haeftenin luokseen. Pitemmässä neuvottelussa sovittiin sellaista propagandaa tarkoittavista alustavista toimenpiteistä. Varakansleri v. Payer varsinkin osoitti suurta mielenkiintoa näihin asioihin. Spaan neuvotteluissa pyysin uudelleen valtakunnankansleria asettamaan erikoisen propagandaministerin. Muuten emme puhuneet sodan ja rauhan mahdollisuuksista. Clemenceaun puheiden jälkeen olimme minun nähdäkseni pakotetut jatkamaan sotaa tai taivuttamaan päämme. Oletan, että vastuunalaiset valtiomiehet ajattelivat samoin; minun käsitykseni vakavuudesta täytyi heidän olla selvillä, joskin yhä edelleen toivoin menestystä.
Eversti von Haeften oli aivan minun mielipiteitteni mukaan esittänyt ulkoasiainvirastossa touko- ja kesäkuussa myöntyväisyytemme, mitä tulee Belgian kysymykseen. Mutta valtiosihteeri v. Kühlmann ei suostunut mihinkään aloitteeseen tässä kysymyksessä. Hän katsoi olevansa voimaton ryhtymään neuvotteluihin vihollismaiden hallitusten kanssa. Hän ilmaisikin sen julkisesti.
Asettuen samalle rauhaarakastavalle pohjalle kuin herra Asquith toukokuun 16:nnen selityksessään, hän lausui kesäkuun 24:ntenä valtiopäivillä:
"Niin kauan kuin jokainen aloite toisen puolelta leimataan rauhanrynnistykseksi, ansaksi, vilpilliseksi yritykseksi kylvää eripuraisuutta liittolaisten keskuuteen, niin kauan kuin lähentymisen vastustajat mitä innokkaimmin antavat ilmi jokaisen lähentymisyrityksen, niin kauan on mahdotonta käsittää, kuinka voisi aloittaa minkäänlaista ajatustenvaihtoa, joka johtaisi rauhaan."
Valtakunnankansleri asettui puheessaan heinäkuun 12:ntena samalle kannalle. Hän tehosti meidän pysyvää valmiuttamme rauhaan, mutta niin kauan kuin vihollinen oli tuhoamishalun kahleissa, täytyi meidän kestää; jos vihollinen osoittaisi vakavia pyrkimyksiä rauhan aikaansaamiseksi, seuraisimme me sitä.
"Minä voin myös ilmoittaa teille, ettei tämä kanta ole suinkaan yksinomaan minun kantani, vaan että ylin armeijanjohto on myös juuri tällä kannalla, sillä sekään ei käy sotaa sodan vuoksi, vaan on sanonut minulle: niin pian kuin huomataan vakavaa rauhaanpyrkimystä toisella puolella, täytyy meidän heti tarttua asiaan."
Valtakunnankansleri oli tulkinnut oikein kenraalisotamarsalkan ja minun mielipiteeni.