Illalla lähdin Spaasta. Aachenissa menin ensimmäiseen sotilasasuntooni. Muistelin Liègeä. Siellä olin tulikokeeni kestänyt, enkä senjälkeen ollut muuttunut. Lihakseni jännittyivät. Palasin kotimaahani.
LOPPUSANAT.
Tapahtumat kehittyivät lokakuun lopusta lähtien huimaavaa vauhtia.
Lännessä siirrettiin Saksan armeija marraskuun 4:ntenä hyvässä kunnossa
Antwerpen—Maas-asemiin vihollisen ahdistaessa Verdunistä päin.
Elsass-Lothringenin rintama odotti hyvässä järjestyksessä vihollisen
rynnäkköä.
Itävalta-Unkarin armeija meni Ylä-Italian taisteluissa lokakuun 24:nnen ja marraskuun 4:nnen välillä täydelleen hajalle.
Vihollisen joukkoja työntyi Innsbruckia kohti. Ylin armeijanjohto ryhtyi laajoihin toimenpiteisiin Baierin etelärajan turvaamiseksi. Balkania vastaan pysyttiin Tonavalla.
Olimme yksin maailmassa.
Marraskuun alussa puhkesi riippumattomien sosialidemokraattien valmistama vallankumous ensiksi meriväen keskuudessa. Prinssi Maxin hallituksella ei ollut voimaa tukahuttaa ituunsa aluksi vain paikallisia, venäläiseen malliin syntyneitä kumousliikkeitä. Se kadotti kaiken johdon; se antoi asiain mennä omaa kulkuaan.
Marraskuun 9:ntenä klo 12 päivällä ilmoitti valtakunnankansleri prinssi Max omavaltaisesti keisarin luopumisen. Vanha hallitus antoi armeijalle käskyjä, jotka merkitsivät samaa kuin aseidenkäyttökielto. Heti sen jälkeen se hävisi näyttämöltä.
Keisari huomasi olevansa valmiin tosiasian edessä. Spaan suuren päämajan neuvosta hän lähti Hollantiin. Kruununprinssi seurasi häntä, sitten kun Berliinissä oli hyljätty hänen tarjouksensa, jossa hän ilman minkäänlaisia ehtoja tarjoutui edelleen palvelemaan maataan. Liittoruhtinaat luopuivat vallastaan.
Marraskuun 9:ntenä Saksa luhistui kokoon ruhtinaansa menettäneenä kuin korttirakennus, kun sitä ei mikään luja käsi, ei mikään tahto ohjannut. Kaikki, jonka puolesta me olimme eläneet, jonka puolesta olimme taas neljä raskasta vuotta vertamme vuodattaneet, kaikki se meni menojaan. Meillä ei ollut enää isänmaata, josta olisimme voineet ylpeillä. Valtiollinen ja yhteiskunnallinen järjestys tuhottiin. Ei ollut enää mitään arvovaltaa. Kaaos, bolshevismi ja terrori, sekä nimeltään että olemukseltaan epäsaksalaisia, tekivät tuloaan isänmaahamme. Työ- ja sotamiesneuvostoja oli kotimaassa valmisteltu ja luotu pitkäaikaisella, järjestelmällisellä maanalaisella toiminnalla. Tätä varten oli olemassa miehiä, jotka rintamalla olisivat voineet hankkia Saksan kansalle toisenlaisen sodanlopun, mutta joita tähän asti oli pidetty "tuiki tarpeellisina", tai jotka olivat suorastaan karkureja.