RIITTA (katselee tuskaisella pelolla ympärilleen). Hm! Jopa nyt peräti! Kukas muu kuin Ahti.
AKSEL (teeskennellyllä tietämättömyydellä). Ahti! Mikä se on?
RIITTA. Hirveä kosken haltija tietysti!
AKSEL. Nyt en ymmärrä sinua.
RIITTA. Voi kuinka olet tuhma! Etkö todellakaan tiedä mitään Ahdista?
Ethän vaan liene pakana!
AKSEL. En, en! Kyllä minä olen sinun ristiveljesi. Mutta selitä nyt, mikä tuo Ahti sitten on?
RIITTA. No se on semmoinen haltija, jolla on vilpoisa linnansa tuolla kosken kuohuvissa hyrskyissä, ja joka ei koskaan löydä lepoa eikä rauhaa, niinkuin laulussakin lauletaan.
AKSEL. Missä laulussa?
RIITTA. No mutta sinä olet kokonansa poissa laidoilta, — Ahdin laulussa. Etkö tiedä edes sitäkään. No kuulehan siis, minä laulan sen sinulle.
*Laulu N:o 4.*